Kaamoksen katkaisuhoitoa

Lappeenrannan kaupunginorkesterin ja Rakuunasoittokunnan yhteiskonsertti 15.11. Lappeenranta-salissa.
Musiikin johto Markku Johansson, solisteina Milana Misic ja Tomi Metsäketo.Markku Johanssonin ja hyvän mielen väliin voisi laittaa yhtäläisyysmerkin. Miehen ammattitaito etenkin sovittajana on erinomainen. Musiikki soljuu luontevasti soittimelta ja soitinryhmältä toiselle niin, että jokainen pienikin luraus tuntuu sisältävän melodian, ja nämä melodian ainekset kiertävät tasaisesti orkesterissa niin, että kukaan ei jää työttömäksi. Jo pelkät taustojen sovitukset olisivat konsertin arvoiset.

Jo avausnumerossa Tango Mustasukkaisuus oli maukkaita pieniä oivalluksia vaikkapa bolero-rytmeineen. Musikaalisikermä West Side Story — My Fair Lady — Oopperan kummitus ennen taukoa vilisi mitä herkullisimpia juttuja, kuten vaikkapa siirtymä Storysta Ladyyn.

Orkesterilta illan aarre oli Astor Piazzolan Oblivion elokuvasta Heinrich IV. Maukkaat, rauhaisat soolot täyteläisen pehmeän harmonian yllä olivat kauniin rentouttavia ja tunteikkaita.

Tomi Metsäketo jatkaa uskollisesti italialaista linjaansa, ja miksipä ei. Kieli soljuu luontevasti ja äänelle sopivia lauluja löytyy runsauden pulaan asti. Sitten viime kuuleman äänen keskirekisteriin oli tullut nautittavaa pakottomuutta, ja lavaesiintymisen välittömyys pehmittää sopivasti yleisön.

Kuulin Milana Misiciä laulutaipaleen alussa ja skeptisesti pohdiskelin, josko yritetään elää äidin maineella. Onneksi laulajatar on näyttänyt, että vaikka samoja lauluja laulaakin, ei kyseessä ole klooni, vaan kunnianhimoinen oman tiensä kulkija, jolta ei onneksi puutu uskallusta tarttua tiukkoihinkaan biiseihin.

Sopivasti eri karaktäärejä edustavat solistit oli hyvä valinta.

Vaikka silmin nähden koko orkesteria alkoivat hyvät melodiat, täyteläiset harmoniat ja iskevät rytmit sopivasti rentouttaa musiikin sykkeeseen, pitää silti mainita erikseen Johanssonin luottokomppiryhmä. Ryhmä on varmasti soittanut biisit moneen otteeseen, mutta silti yhteisen tekemisen pilke vilkkuu koko ajan silmäkulmassa. Rentouttavaa seurattavaa sekin.

Jukka Lind