Kypsää musiikkia raakapakasteena

KonsertitLappeenrannan kaupunginorkesterin kamarikokoonpanoja 10.11. Lappeenranta-salissa.
Solisti ja leader Jan Söderblom, viulu.
Säveltäjäniminä Schubert, Shostakovitsh, Mendelssohn.Ohjelmasuunnittelu ei ollut aivan kolahtanut paikalleen, kun samassa konsertissa soitetaan Schubertin Oktetto F-duuri ja Mendelssohnin Oktetto Es-duuri sekä tilkkeeksi vielä Shostakovitshia. Jos yleisö tulvan kestääkin, niin puhurinkin pitää olla tarpeeksi tehokas tulvan nostattaakseen.

En epäile hetkeäkään muusikoiden taitoa teosten toteuttamiseksi, vaan kyse on panostuksen ja tuotoksen suhteesta. Nautittava kamarimusiikki sattuu vain olemaan hyvin tarkan ja saumattoman yhteistyön hedelmä, ja nyt sato jäi todella aneemiseksi.

Koko konsertista kuulsi yhteissoiton — musiikillisen kokemisen — ja harjoittelun vähyys. Tuotokset olivat kuin pakasteesta nostettuja ja tarjoiltiin sulamattomina ja kypsentämättöminä. Teosten syke, sävelpuhtaus ja soittajien tunnekoheesio puuttuivat, eivätkä sävellajit etenkään Schubertissa meinanneet pysyä kohdallaan ollenkaan.

Teosten valmiusasteen aistii hyvin ”mustien” nuottien kohdalla. Mitä nopeampi sävelkulku on, sitä enemmän on taipumusta rytmiseen kiirehtimiseen, ja nyt etunojaa riitti harmistukseen asti.

Illan parhainta antia oli mielestäni Shostakovitsh. Liekö siksi, että en tunne teosta, vaiko siksi, että Söderblom johtaessaan sai pidetyksi muutamista paniikkivaiheista huolimatta teoksen jonkin kaltaisessa sykkeessä.

Schubertin parasta antia mielestäni olivat kontrabasisti ja sellisti, jotka tarjoilivat määrätietoisen vakaan pohjan, jonka sykkeeseen muiden olisi ollut hyvä asettua ja jäsentää musiikkia.

Mendelssohnin oktetto oli lähinnä kahdeksan soittajan yksittäisiä suorituksia, joista puuttuivat yhteiset melodialinjat ja vuoropuhelun avoin henki. Käsiohjelman kuvaileva ihanuus oli toteutuksesta kaukana.

Yleisöä ei pidä aliarvioida, ja sillä on myös oikeus saada lippusijoitukseensa täysimääräinen vastine. Jos muut kokivat konsertin samoin, on helppo äänestää jaloillaan.

Jukka Lind