Onko tämä unta — The King´s Singers täällä!

Konsertit
The King´s Singers Lappeenranta-salissa 26.9.
Kokoonpano: David Hurley ja Timothy Wayne-Wright, kontratenori, Paul Phoenix, tenori, Philip Lawson ja Christopher Gabbitas, baritoni sekä Jonathan Howard, basso.Maailmankuulut solistit harvoin osuvat kaupunkimme konserttilavoille. Ilo ja ihmetys oli suuri, kun keväällä luin King´s Singersien, maailman parhaimman a cappella -yhtyeen, piipahtavan kaupungissamme Euroopan-turneellaan.

Olisikohan promoottorin Royal Music Finlandin taustalta löytyvä entinen teekkarilaulaja hieman ajatellut entistä kuoroaan ja merkinnyt konserttipaikaksi Lappeenrannan, ohjeeksi ja opastukseksi nykyiselle laulajapolvelle?

King´s Singersien taru alkoi vuonna 1965, vaikka virallisesti yhtye perustettiin vasta kolme vuotta myöhemmin. Sekstetin nimi ja kokoonpano juontaa King´s Collegeen Cambridgessä, jossa yhtyeen perustajajäsenet opiskelivat ja olivat kuoropoikina (choral scholars = opiskelija, joka saa kuorolaulun vastineeksi apurahan).

Tällä hetkellä yhtyeessä on reilun 40 vuoden aikana laulanut 20 laulajaa. Tyypillistä yhtyeelle on aina ollut, että jäsenet pääosin ovat muun kuin musiikkikoulutuksen saaneita. Tälläkin hetkellä joukossa ovat lakimies, mainostoimistovirkailija ja maantieteilijä. Tosin juuri tuo choral schorals -mandaatti on tuonut myös musiikkiopintoja mukanaan.

Yhtyeen tavaramerkkejä ovat komeat sovitukset, soinnin puhtaus, äänen taipuisuus ja mahtavat kontratenorit eli miesäänet, jotka laulavat omalla falsettitekniikallaan oktaavin verran normaalia tenoria korkeammalta.

Tämänkin konsertin henkeä salpaavat hetket olivat puhtoiset sävelkulut, joiden kruununa leijailivat vaivattomasti soivat kontratenorit.

Yhtyeen äänenmuodostus on erittäin huoliteltu ja eteen sijoitettu, mikä takaa hyvän artikulaation. Se sävelpuhtauteen liitettynä kantoi musiikin takariveille asti. Salin viuhkamuoto tosin teettää tepposensa balanssille jättäen istumapaikalleni toisen baritonin ja basson hieman haaleasointisemmaksi.

Minua viehättivät upeiden laulujen — Beatles ehdoton suosikkini — lisäksi myös leppoisat juonnot ja hillityn tehokkaat koreografiat.

Suomessa yhtye on vakiovieras, mutta toivottavasti innostunut salintäyteinen yleisö antoi vinkin, että tervetuloa uudestaan, sillä täälläkin ymmärretään hyvän musiikin päälle.

Jukka Lind