Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta

15.11.2010 0:00


Tuomari Nurmio:
Paratiisin puutarha
Ratas Music Group 2010
Kukaan muu suomalainen rockmuusikko ei tähän meriittilistaan pysty: Eino Leino –palkinto, Juha Vainio –sanoittajapalkinto, Teosto-palkinto, valtion viiden vuoden taiteilija -apuraha, erikois-Emma elämäntyöstä ja kahdeksan levyn CD-boksi 30-vuotisen uran kunniaksi.

Joku olisi ehkä jo pysähtynyt vetämään henkeä, mutta mitä tekee marraskuun lopulla 60 vuotta täyttävä Tuomari Nurmio? Tietenkin vuosikausiin parhaan albuminsa. Suomi-rockin ylimpään kastiluokkaan kuuluvaa Nurmiota ei kukaan voi väittää kaunisääniseksi laululintuseksi. Neil Youngkin kuulostaa tässä yhteydessä kauniilta.

Paratiisin puutarhassa -albumista täytyy antaa iso kiitos tuottaja Janne Haavistolle. Levylle on luotu muhkea ja moniulotteinen soundimaailma jousi- ja puhallinsoittimien myötävaikutuksella. Sovittajalistasta löytyy ilmeisesti kaikki levyn soittajat. Tyylilajillisesti mennään kieli taitavasti poskessa niin mustalaismusiikin kuin latinorytmienkin mukana. Mieleen tulevat pastissimaiset 1930–60-luvun elokuvat, joissa istanbulit, lapazit ja cobacabanat svengasivat. Tietysti väliin leikataan trendikästä sähkömaailmaa, ja kun Dumari vetää funkisti, savua tulee niin ylä- kuin alapäästä.

Sävellykset jäävät välillä jopa sovitusten jalkoihin, mutta lyriikka puskee esiin dumarilaisella katupaatoksella. Tuomari Nurmio ei tuhlaa sanoja, eikä häntä voi syyttää kielipeleistä. Tällä levyllä Nurmio on lyriikassaan armoton ja mustavalkoinen: syyllinen tai syytön. Hänen maailmassaan lumi sataa vaakasuoraan asvaltille, eikä siinä ole tippaakaan hollywoodilaista romantiikkaa.

On suorastaan häkellyttävää huomata, miten hyvin hän käyttää alempien kansankerrosten yksinkertaisia sloganeita ja maneereja hyväkseen. Nurmio on äärimmäisen taitava puhekielen hokemien ja vastakohtaisuuksien hyödyntäjä. Hän tekee tyhjänpäiväisyyksistä taidetta.

Veikkaan, että jatkossa Tuomari Nurmion on helppo vetää keikoillaan jengi polvilleen encoressa soittamalla laulu Syyllinen. Pahaa joulua (ja onnetonta uutta vuotta) on sekin pehmeä klassikko, jolle on loppusyksyn aikana helppo odottaa runsasta radiosoittoa.

Kyllä Dumari on edelleen kovassa vedossa!

Matti Tieaho