Nuhaisen flyygelin kaste

Lappeenrannan kaupunginorkesterin Flyygelin juhlaa -konsertti LPR-salissa 2.9. Musiikin johto Dmitri Slobodeniouk, solistina Vjatscheslav Novikov, piano.
Säveltäjäniminä Stravinsky, Wennäkoski ja Beethoven.Lappeenrannan kaupunginorkesterin ohjelmasuunnittelu on ollut pitkään hyvin monipuolista ja siinä ei kaihdeta uudemmankaan musiikin haasteita. Vaikka konsertti sinänsä oli Lappeenranta-salin uuden flyygelin vihkiäiskonsertti, nousi minun suosikikseni Lotta Wennäkosken 2008 Tapiola Sinfoniettan juhlakonserttiin valmistunut Hava -teos. Teoksen sointimaailma oli kiehtova, sen rakenne oli ehjä ja koko ajan eteenpäin pyrkivä.

Samalla se kuvasi hyvin niitä lähtökohtia, joiden varaan säveltäjä kirjoittaa teoksensa rakennetun.

Stravinskyn Dumbarton Oaks on ollut ohjelmistossa aiemminkin, mutta nyt toteutus oli selvästi jäsentyneempää. Ensimmäisessä osassa puut jäivät tosin pahasti muiden jalkoihin, mutta nousivat komeasti esiin muissa osissa. Jousien keskinäinen tasapaino oli myös ajoittain hieman ääriäänipainotteinen. Parhaimmillaan sointi oli kuitenkin mehukkaan täyteläistä ja teos soljui onnellisten tähtien alla.

Beethovenin Pianokonsertto nro 3 c-molli op. 37 on suosikkiteoksiani. Sen määrätietoisessa ensimmäisessä osassa on elämää suurempaa taikaa. Mietiskelevän herkkä toinen osa solistin ja orkesterin välisine vuoropuheluineen rauhoittaa ja viimeisen osan leikittelevä poljento saa rauhoittuneen sielun kehräämään. Jos konserton rakennetta taas lähestyy analyyttisesti, ei voi kuin ihailla sitä neroutta, jolla säveltäjä on lopputulokseensa päätynyt.

Vjatscheslav Novikov on tunnustettu pianisti, mutta tähän konserttoon hän ei saanut sellaista latausta, mikä minun maailmaani olisi istunut. Minun Beethovenini on puritaanisempi; uskollisempi nuottikuvalle ja tempoille. Juoksutuksiin kaipasin helmeilevyyttä ja selkeämpää artikulaatiota.

Detaljimaisista eroista huolimatta Novikov tavoitti omalla minimalistisella tavallaan säveltäjän suuret linjat.

Mikä lienee soittimen osuus koko suorituksessa jää arvattavaksi, sillä sisäänajo on vielä pahasti kesken ja tällä käyttövauhdilla se jatkuu vielä seuraavat kymmenen vuotta. Sointi kuulostaa hieman nuhaisen tukkoiselta.

Orkesterilla oli hyvä ilta. Slobodenioukin määrätietoisessa johdossa sointi oli täyteläistä ja soitto rytmisesti kiinteää. Kapellimestarin tarkkaa ja osaavaa työskentelyä oli ilo seurata ja siitä näkyi, että kotiläksyt teosten parissa oli tehty hyvin.

Jukka Lind