Kaikki ovat solisteja kamarimusiikissa

Konsertti
Päivikki Nykter, Riitta Lind, Taija Pelkonen, Markus Sarantola, Iida-Vilhelmiina Laine, Susanna Syrjäläinen, Annu Salminen, Sari-Anna Pajuoja, Pinja Kauhanen. Emmi Kaijansinkko ja Jukka Lind.
Säveltäjäniminä J.C. Bach, Mozart, Rachmaninoff ja Brahms.
Lappeenrannan Musiikkiopiston Helkiö-sali 29.8.Kamarimusiikki edellyttää monia nykyajan trendejä: yhteisöllisyyttä, sosiaalista vastuuta, kuulemisen ja kuuntelemisen oppimista. Päivikki Nykterin ja Riitta Lindin järjestämässä konsertissa oli hieno saavutus kerätä toistakymmentä ammattitaitoista ihmistä harjoittelemaan ja esittämään vaativia kamarimusiikkiteoksia.

J.C. Bachin huilukvartetossa viulu, alttoviulu ja sello sopeutuivat hengittämään huilun tahtiin. Sävellys oli eloisa ja hyväntuulinen ja muistutti enemmän Mozartia kuin isä-Bachia. Musiikkikriitikko, huilisti Jukka Lind oli hyvässä vireessä. Hän soitti rohkeasti ja sävykkäästi, ja muutamat silmäykset viulistivaimon kanssa kertoivat kvartetin hyvin sujuvasta yhteistyöstä. Huilukvarteton ainoa huono puoli oli, että se loppui hieman yllättäen, juuri kun olin asettautunut mukavasti kuuntelemaan onnellisesti soljuvaa musiikkia.

Sopraano Emmi Kaijansinkko esitti kahden viulun ja pianon kanssa kaksi laulua: Mozartin Paimenkuningas ja Rachmaninoffin Älä laula kaunotar. Kaijansinkolla on takana pätevä musiikkikoulutus Jyväskylässä ja edessä toiveikas tulevaisuus laulajana. Hänen sopraanonsa on ohut ja hieman metallinen ja lämmetessään dramaattinen. Varsinkin Rachmaninoffin laulussa Kaijansinkko toi esiin kaikki ne slaavilaismelankoliset sävyt, joita säveltäjä on siihen tarkoittanut.

Mozartin kahdelle käyrätorvelle ja neljälle jouselle säveltämä "Musiikillinen pila" ei ole soittajille mikään vitsi. Sävellys keikkuu vaarallisesti teknisten haasteiden ja nopeiden tempojen keskellä lyöden aina välillä mozartmaisesti "läskiksi". Tuli mieleeni että epävireiset käyrätorvet naurattivat mozartinaikaisia kuulijoita varmasti paljon enemmän kuin nyky-yleisöä, joka modernin musiikin kokeilujen keskellä on saanut tottua paljon hurjempiin vitseihin. Iloisesti läpiviety musiikkipila loppui hymyilyttävään epävireiseen kaaokseen.

Päänumerossa Brahmsin jousisekstetossa soittajat yltivät parhaimpaansa. Hienoimmat hetket kuultiin scherzo-osassa, jossa Nykterin viulu johti muut jouset osaavaan ja nautittavaan musiikkiin. Iida-Vilhelmiina Laineen päättäväinen ote ja Susanna Syrjäläisen hyväntuulinen soitto nostivat sellot erityiseen merkitykseen.

Rauni Mali