Komilainen Coppelia

Savonlinnan Balettijuhlat, Komin ooppera- ja balettiteatterin Coppelia 6.8. OlavinlinnassaSavonlinnan Balettijuhlat on luonteva jatko oopperakaudelle. Kokoillan baletit sopivat Olavinlinnaan siinä missä oopperakin, mutta miten tuoda tai luoda sinne sopivaa korkeatasoista ohjelmistoa? Rahasta ainakin on kysymys.

Tämän vuoden balettijuhlilla esiintyneen Komin ooppera- ja balettiteatterin tanssijat ovat nuoria ja halukkaita ulkomaanvierailuihin. Savonlinnalaislehden mukaan sen 35 tanssijaa ja lähes tuplasti orkesterilaisia matkustivat busseilla päivä- ja yökausia pari tuhatta kilometriä. Siinäkö osasyy näkemäni Coppelia-baletin vaisuun ilmeeseen?

Pääsyy on latvialaisen Indra Reinholden koreografiassa. Nukkesadun viehkeys ja jännittävyys on poissa, samoin suuret tunteet, kujeileva komediallisuus, syvä tragiikka ja opetukset, joita suurten balettien tapaan sisältyy myös Leo Delibesin säveltämään Coppeliaan. Tarinan looginen järjestyskin on muutettu.

Reinholden liikekieli on yksitoikkoisesti toistuvia liikesarjoja ja jokunen taittuva nilkkaliike. Kun näyttämön leveys harmillisesti hajottaa ryhmät ja askelmerkit, edes tavallisesti komea masurkka ei sytytä.

Komin balettilaiset ovat pääosin parikymppisiä. Ryhmän taidot eivät ole kovin korkealla eikä yksittäisiä virtuooseja Coppeliassa näkynyt. Voi olla, että torstaina ja lauantaina esitetty perinteinen Joutsenlampi sopii paremmin todistamaan liikkeen puhtautta ja täsmällisyyttä, venäläisen koulun kasvatteja kun ovat.

Modernisoitu tyyli sopi parhaiten lelumestari Coppeliuksen esittäjälle. Mihail Sergienko loi oikeansuuntaisen tyypin, vaikka traagisuus ja rakkaus nukkeen jäivät vaisuiksi. Ryhmän sankari on sekä Coppelian Franzin että Joutsenlammen prinssin esittäjä Roman Mironov, liikkeiltään ja ilmaisultaan vielä viimeistelemätön.

Hänen rakastettunaan Swanhildana tanssi viehkosti Anna Polishchuk. Margarita Filejevaja taas oli punapukuinen viettelijä — mutta mikä siinä oli Coppelia-nukkea? Ryhmän puvustus ei viitannut leluateljeehen eikä kolme lakanaa sekalaisin kuva-aihein kiviseinällä riitä lavastukseksi.

Eeva-Liisa Tarvainen