Laimeasti sykkivä Carmen

Bizet´n Carmen Savonlinna oopperajuhlilla 7.7. Musiikin johto Jacques Delacôte, ohjaus Marianne Mörck, lavastus Anna Kontek, kuorot Matti Hyökki ja Leena Asikainen.
Päärooleissa: Milijana Nikolic (Carmen), Akhmed Agadi (Don José), Crazia Doronzio (Micaëla), Luis Ledesma (Escamillo)Muutaman vuoden tauon jälkeen oopperajuhlat on palauttanut ohjelmistoonsa kaiken kansan Carmenin, tuon viettelevän mustalaisnaisen, joka saa sensuellisuudellaan miesten päät sekaisin. Näytös näytökseltä myös José, viaton maalaispoika, menee samaan ansaan; ikuinen kakkonen.

Ensi-illan valuessa jostakin syystä ohi, pääsin vasta tähän kakkosmiehityksellä toteutettuun näytökseen, mikä jätti monin osin toivomisen varaa.

Nyt nähty versio taisi pitää sisällään kaikki toistot ja resitatiivit, jotka usein oopperataloissa jätetään pois. Se toimii poikkeuksellisesti vallan mainiosti, jopa paremmin.

Carmenin sävelkieli on loistavaa. Komeita melodioita pursuaa valtoimenaan alusta lähtien loppua kohti vain parantuen. Kapellimestari Jacques Delacôte oli kuitenkin päätynyt epätavallisen hitaisiin temporatkaisuihin, mikä söi esityksen särmää ja koetinkivi, tappelukohtauksen tempo, ei napsahtanut aivan kohdalleen. Espanjalainen tulisuus oli hämäläistynyt.

Carmenin roolin laulanut Milijana Nikolic oli äänellisesti hyvä, mutta lavatyöskentelystä puuttui carmenmaista intohimoa ja mm. Lámour est un oiseau rebelle -aaria, joka avaa luonnekuvalla koko oopperan, ei tihkunut sitä viekoittelevuutta ja sähäkkyyttä, mitä siihen on ladattu.

Akhmed Agadi teki hyvää perustyötä Don Joséna, mutta ei äänellisesti aivan riittänyt aarioiden suvereeniin hallintaan. Samanlaiset mietteet jäivät Luis Ledesman Escamillo - roolista. Ääni ei kantanut kunnolla salin takaosiin ja intonaatiokaan ei napsahtunut aivan kohdalleen. Aikaisemmat kokemukset solistista ovat tosin paljon positiivisempia.

Illan paras kokonaiskuva jäi Cracia Doronziosta Micaëlana. Tunnollisen stereotypisesti läpiviety Micaëlan rooli kantoi komeiden aarioiden kautta.

Tasapainoista kuunneltavaa ja katseltavaa tarjosivat salakuljettajat (Hannu Jurmu, John Hancock) ja mustalaistytöt (Marjukka Tepponen, Audrey Babcock). Etenkin Tepposen roolityö nostattaa odotuksia.

Savonlinnan valtteja ovat hyvä kuoro ja orkesteri, jotka eivät pettäneet tälläkään kertaa. Suomalaista laatutyötä muuten kovin vierasvetoisissa produktioissa.

Jukka Lind