Savonlinnan huikea Tosca

Kristin Lewis on nimiroolissa Savonlinnan oopperajuhlien Toscassa. Kuvaaja: Oopperajuhlien kuvapankki

Puccini: Tosca. Giacosan ja Illican libretto pohjautuu Victor Sardoun näytelmään. Musiikin johto Philippe Auguin. Ohjaus Keith Warner. Lavastus ja puvut Jason Southgate. Valaistus Wolfgang Göppel. Kuorojen valmennus Matti Hyökki ja Leena Astikainen. Päärooleissa Kristin Lewis (Tosca), Aleksandrs Antonenko (Cavaradossi) ja Jukka Rasilainen (Scarpia). Savonlinnan oopperajuhlat 2.7.2010.Epäilevin mielin ja täynnä ennakkoluuloja astuin Olavinlinnan huojuvan sillan yli ja mietin, pystyykö Savonlinnan oopperajuhlat tuomaan mitään uutta näkökulmaa Puccinin Toscaan. Savonlinna yllätti jälleen: loistava ohjaus, huippuluokan tenori, mahtipontiset joukkokohtaukset ja selkäpiitä karmiva lopputeloitus saivat paatuneenkin katsojan haukkomaan henkeään. Toscan ensi-ilta oli huikea menestys.

Keith Warner oli ohjauksessaan keskittynyt kokonaisuuksien hallintaan ja päähenkilöiden draaman toimivuuteen. Laulajien kemiat toimivat lavalla erinomaisesti. Toscan tragedia heräsi henkiin ennennäkemättömällä intensiteetillä.

Läpeensä paha paroni Scarpia kidutti maalari Cavaradossia saadakseen Toscan hetkeksi itselleen. Kidutuksen jälkeen Tosca puukotti Scarpiaa useita kertoja, mikä teki draamasta rajumman aikaisempiin versioihin verrattuna. Myös Toscan kuolema ampumalla oli Warnerin tekemä poikkeus perinteeseen.

Jason Southgaten yhdistetty staattinen kirkko- ja vankilamiljöö oli karun pelkistetty. Harmaan kivinen ympäristö loi lohduttomat puitteet tragedialle.

Latvialaistenori Aleksandrs Antonenko on paras näkemäni Cavaradossi. Häntä kuunnellessa tuli usein mieleen Placido Domingo.

Sopraano Kristin Lewisin ääni ei ollut parhaimmillaan. Ääni huojui runsaasti keskialueella, eivätkä korkeat sävelet aina auenneet loistoon.

Baritoni Jukka Rasilainen Scarpiana oli iljettävän niljakas hyypiö. Tässä oli oivallettu pahuuden ja ilkeyden eräs muoto. Läpeensä paha voi olla ironinen ja lipevän viekas. Rasilainen oli näitä sekä äänellisesti että fyysisesti.

Philippe Auguin johti orkesteria, ja yhteistyö laulajien kanssa toimi lähes saumattomasti. Sivuroolien esittäjien kanssa oli joskus pientä rytmistä erimielisyyttä. Suuren oopperajuhlaorkesterin sointi on tasainen ja muhkea. Balanssi laulajien ja orkesterin välillä oli erinomainen.

Tällä produktiolla Savonlinnan Oopperajuhlat lunastaa paikkansa maamme ykkösoopperaestradina.

Jouko Nikkinen