Kevyttä sakraalimusiikkia

Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertti Lappeen Marian kirkossa 12.11. Musiikin johto Tibor Bogányi, solistina Ágnes Zászkaliczky, urut, Outi Wasama, sopraano. Kuoro-osuudet Etelä-Karjalan klassinen kuoro.
Säveltäjinä Bach, Kokkonen, RutterKirkon täydellinen oli saapunut kuuntelemaan konserttia, jonka pääsäveltäjänimenä oli John Rutter. Tokkopa niin, sillä harvalla on minkäänlaista mielikuvaa säveltäjästä.

Vaikka Rutter ei olekaan yleisesti tunnettu, on hän tällä hetkellä Englannin tuotteliain ja tunnetuin säveltäjä. Rutterin tuotanto on pääosin sakraalimusiikkia, mutta joukkoon mahtuu oopperaa ja instrumentaalimusiikkiakin.

Rutterin musiikilliset juuret ovat rehevästi kiinni melodisessa lauluperinteessä, mikä tässäkin konsertissa oli helposti todettavissa.

Magnificat eli lauluteos, joka perustuu Luukkaan evankeliumin kohtaan (I:46-55) jossa Maria kohtaa serkkunsa Elisabethin ja kertoo tälle raskaudestaan, on useimmin musiikilliseen muotoon käännetty liturgiateksti. Outi Wasama lauloi Rutterin Magnificatista osat Et misericordia ja Esuriantes varmaotteisen levollisesti. Wasamalla on kaunissävyinen ääni, mutta volyymit eivät tahtoneet riittää orkesterin ja kuoron ylittämiseen. Marian kirkko ei ole yleensäkään helpoimpia paikkoja esiintyä, koska sen akustiikka muuttuu yllättävästi kirkkosalin täyttyessä.

Etelä-Karjalan klassinen kuoro esitti teoksen Fancies, osa Lapsuuden kahdeksan tekstiä -sarjasta. Melodisesti ja äänenkuljetuksellisesti raikkaassa teoksessa kuoro pysyi pääosin nuotin päällä. Kuoron naisäänet ovat saaneet sointia ja yhtenäisyyttä, mihin vähäväkinen miesjoukko ei pystynyt vastaamaan.

Perussiistin musisoinnin ongelmia ovat vieläkin vajaaksi jäävät intervallit ja yhteisen musiikillisen juonen, melodisen ja soinnillisen tähtäyspisteen, puuttuminen. Musiikin idean tulisi liukua nuottiviivoja pitkin eikä seisoa pystysuorassa.

Kuin linkkinä Magnificatiin konsertin aloitti Ágnes Zászkaliczky soittamalla Bachin koraalin Komm, Heiliger Geist (BWV 651), superfantasiaksikin mainitun urkuteoksen.

Zászkaliczkyn ote teokseen oli lyyrinen ja selkein äänikerroin Bachin kudos eteni vakuuttavasti. Harmi, että solistista sen enempää kuin teoksestakaan ei ollut mainintaa käsiohjelmassa.

Illan ainut orkesteriteos olikin sitten suomalaisen kamarimusiikin kärkipäästä, Joonas Kokkosen Durch einen Spiegel, Kuvastimessa.

Teos sai alkunsa hengellisestä kokemuksesta, joka toi säveltäjän mieleen ensimmäisen korinttolaiskirjeen. Teoksessa Kokkonen on onnistunut yhdistämään tiiviin rakenteen ja hieman taianomaisen värimaailman, jonka synnyttävät jousiston mielikuvituksellinen soittotapojen kirjo flageoletteineen, sul ponticelloineen ja tastoineen.

Vaikka teoksessa ei ole taukoja, on se selvästi neljäosainen. Äärimäiset mietiskelyjaksot orkesteri toteutti hyvin, mutta tanssillisissa keskiosissa olisin kaivannut räiskyvämpää ja napakampaa rytminkäsittelyä ja soinnin särmää.

JUKKA LIND