Eläimet viihtyivät estradilla

Tarinoita Estradilta. Taidekoulu Estradin Isänpäiväkonsertti Elsa Beskowin sadun Auringonmuna pohjalta.
Rooleissa: Timo Mäkynen, Juuli Pekkonen, Katri Lindman, Hanni Kasap, Joonas Savolainen, Mia Muukka, Sanna Maunu, Ella-Mari Juvonen, Vertti Otsamo, Elisa Grönholm, Rosa Kangashaka, Niina Mustapää, Veea Pulkkinen, Aleksi Mynttinen.
Yhteensä yli sata sirkuslaista, nuorisoteatterilaista ja bändikoululaista.
Lappeenranta-sali 8.11.2009Taidekoulu Estradilta löytyy eri alojen talenttia sen verran paljon, että koulu pystyy omin päin panemaan pystyyn kokonaisen estradiviihteen esityksen.

Isänpäiväkonsertti ei siten ollutkaan pelkkiä musiikkiesityksiä toinen toisensa perään vaan kokonainen satu toteutettuna teatterin, sirkuksen ja musiikin keinoin. Esityksessä nähtiin kuviakin isoina heijasteina, jotka olivat yhteistyön tulosta: diaesityksen paljon kertovat, persoonalliset ja kauniit kuvat olivat kotoisin Lappeenrannan lasten ja nuorten kuvataidekoululta.

Tarinoita Estradilta perustui Elsa Beskowin satuun Auringonmuna, jonka lähtöympäristönä on metsä. Itse tarinaa kuljettivat eteenpäin pääosin teatterilaiset metsän eri eläiminä.

Metsään estradilaiset olivat saaneet kuitenkin sadun liepeille paljon erilaisia esityksiä, jotka kuvittivat tarinaa sen sanallisen ytimen ympäriltä. Kun männynkäpy ilmestyy tarinaan, se saa toistakymmentä pientä männynkäpyä seurakseen temmeltämään lavalle tai kun Sammakon ravintolassa on ohjelmaa, sitä esittävät hiiret.

Tarinoita Estradilta oli parhaimmillaan nivoessaan tarinaa erilaisilla elementeillä yhteen. Esitysten vaihdot eivät sujuneet aina sulavasti, ja esityksen rytmi kulki toisinaan eteenpäin vaivalloisesti. Silti aina silloin, kun esitykset liittyivät aasinsillatta tarinaan, niitä oli riemullista katsoa.

Aivan pienempien lasten esitysten kotikutoisuus oli vain herttaista, ja isompien esityksissä taitotaso alkaa olla jo sitä luokkaa, ettei kotikutoisuudesta ollut tietoakaan.

Tuliryhmä Virva oli varmastikin eksoottisin ja sydämen sykettä kiihdyttävin esitys reilun tunnin mittaisessa esityksessä. Senkin kestosta olisi tosin voinut nipsaista siivun pois (ja House band äänenvoimakkuudestaan muutaman pykälän), niin kuin monesta muustakin esityksestä, eikä se olisi tehnyt kokonaisuudelle kuin terää.

Saa nähdä, milloin kaupunginteatteri ryhtyy yhteistyöhän taidekoulu Estradin kanssa. Tanssiopisto Sonja Tammelahan on jo päässyt sen tiloihin ja lavalle siipiään näyttämään.

Estardin osa-alueethan sopisivat teatterilavalle oivallisesti ja suuria sovittelematta. Oikealla lavalla ja lavastuksessa kaikki näyttää aina niin paljon viimeistellymmältä ja oikeammalta. Toivottavasti Estradikin saa siihen joskus niin halutessaan mahdollisuuden.

LIISA KUKKOLA