Onnistuneiden valintojen konsertti

Jan Söderblom johti torstain konsertin. Kuvaaja: SEPPO RAUTIOVAARA

Lappeenrannan kaupunginorkesterin Musica Lappeenranta -konsertti Lappeenranta-salissa 29.10.
Musiikin johto Jan Söderblom, solisti Tuomas Lehto, sello.
Säveltäjäniminä Nuorvala, Matvejeff, Boccherini ja Honegger.Vaikka kaupunginorkesterin syyskausi on konserttimäärältään ollut todella niukka, ovat syksyn onnistuneet ohjelmistovalinnat pystyneet pitämään yllä mielenkiintoa orkesterin tekemisiin. Aho, Enescu, Honegger, Matvejeff, Nielsen, Nuorvala, Pärt on mielenkiintoisa nimijoukko, jonka musiikkia ei kovin usein Lappeenrannan saleissa ole kuultu.

Konsertin aloitusnumerona Nuorvalan Notturno urbano iski suoneen. Kiireisen kaupunkielämän hyvin esitetty kuvaus seesteisine yön tunteineen ja uuteen päivään nousevine pulsseineen toimi tehokkaana pysäyttäjänä, arjen ”show stopperina”, ja virittäjänä konserttiin.

Konsertin kantaesitys, Ville Matvejeffin sellokonsertto Fantasy in heavy style, miellytti minua suuresti. Nuorten säveltäjien sävelkielessä on selvä trendi palata puhtaasta älymusiikista melodisempaan suuntaan.

Yksiosainen konsertto vanhaan kolmijakoon tukeutuneena oli melodinen olematta makea, tekninen olematta kikkailua, luontevasti rytminen olematta tylsä. Orkesterin sointimaailma oli ainut, johon olisin toivonut hieman rohkeampaa sivellintä. Hyvä teos sellisteille kiertää pienempienkin orkestereiden solistina. Tuomas Lehdon ote teokseen oli latautunut ja intensiivinen.

Ehkäpä edellisen teoksen tunnelmissa vielä ollen en oikein saanut tuntumaa Boccherinin sellokonserttoon. Teknisesti Lehto selvitti teoksen kiitettävän vaivattomasti, mutta se tuntui rytmisesti rauhattomalta, muodoltaan jäsentymättömältä ja ulkokohtaiselta. Kapellimestarin liidauksella (eli kapellimestari soittaa itse mukana) toteutettu teos ei asettunut paikoilleen sen luontaiseen formaattiin.

Arthur Honeggerin sinfoniat ovat surumielisiä, joista nyt kuultu nro 4 (Baselin ilot) on poikkeus. Teos on saanut nimensä siitä, että säveltäjä kävi kaupungissa sota-aikaan rentoutumassa Ranskan masentavan miehitysilmapiirin takia. Teoksessa on optimismia, koska sota oli juuri loppunut ja uutta aikaa odotetaan innolla. Uusien tuulien airuita kuvannevat puhaltajien soolo-osuudet, jotka liitävät impressionistisen kuulaan orkesterimassan päällä. Teoksen rytmiikassa, seesteisyydessä ja tunnelmassa on tenhoa, jonka Jan Söderblomin johtama soittajisto sai onnistuneesti välitetyksi.

JUKKA LIND