Taattua laatua Arin tallista

Konsertin solistit Jan Söderblom ja Tero Latvala ovat molemmat olleet Ari Angervon (kuvassa) oppilaita. Kuvaaja: SEPPO RAUTIOVAARA

Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertti Lappeenranta-salissa 24.9.
Musiikin johto Ari Angervo, solisteina Tero Latvala ja Jan Söderblom, viulu.
Säveltäjäniminä Haydn, Mozart, Pärt.Konserttiohjelmien laatiminen ei ole helpoin laji. Kuinka sovittaa aikakaudet, sävellykset ja säveltäjät yhteen siten, että konsertista muotoutuu ehjä kokonaisuus, niin että toinen ei murra toisen tunnelmaa? Se vaatii kokemusta ja paneutumista.

Tämän konsertin ohjelmisto ja rakenne oli mitä onnistunein. Kun lisämausteena on vielä kapellimestari, jonka kapasiteetti riittää pureutumaan Pärtiin tarpeeksi syvälle, voi odottaakin hyvää tulosta.

Konsertin alun raikas Rondo viululle ja orkesterille Jan Söderblomin tasapainoisesti tulkitsemana toimi hyvänä alkusoittona Pärtin mietiskelevään musiikkiin.

Pärt ammentaa nykyisin musiikkinsa vaikutteet keskiajan musiikista, mystiikasta ja uskonnollisuudesta. Hyvin yksinkertaisin keinoin hän luo meditatiivisen tunnelman.

Tabula rasan ensimmäinen osa oli hyvä kokonaisuus, jossa taukojen merkitys oli vähintään yhtä suuri kuin soiton. Illan solistit saivat yhteistyönsä toimimaan saumattomasti jopa niin, että toiselle käydään kääntämässä sivutkin.

Etenkin teoksen concerto grosso -jaksossa kuultiin ryhdikästä ja täyteläistä menoa. Toisessa osassa sooloviulujen sävyttävä rooli orkesterin asteikkokulkuja vastaan oli nyt nostettu pintaan.

Olisin toivonut, että orkesterin pianot olisivat olleet lihaisempia ja soitinryhmissä risteilevät asteikkomelodiat määrätietoisempia ja tavoitteellisempia. Teoksen taustalla preparoitu piano tuo sävyihin oman hienon lisänsä.

Haydnin Jäähyväissinfonia palautti ajatukset perinteisen klassisen musiikin pariin ja toimi ikään kuin herätteenä. Nimensä sinfonia on saanut siitä, kun prinssi Nikolas Esterhazylla mökkikausi venähti liian pitkäksi ja henkilökunta olisi halunnut jo palata perheittensä luo. Haydn antoi pienen musiikillisen vinkin isännälle, ja se toimi. Kohtsillään laukut pakattiin ja suunnattiin kohti kaupunkia.

Sinfoniassa voi kuulla henkilökunnan toiveita. Ensimmäisessä osassa on kiihkeyttä, elämisen riemua. Toisessa on odottavan rauhallinen tunnelma. Kolmas osa ennakoi jo kotiinpaluuta.

Ari Angervo antoi soittajille tilaa, ja osat sykkivät vapautuneesti. Tosin kolmannen osan riehakkaaseen tempoon takapotkujen oikeaan osuttaminen tuntui vähän arpapeliltä. Viimeisessä osassa, mikä yleensä sinfonioissa on railakasta menoa alusta loppuun, Haydn antoikin musiikin hiipua, ja lopulta lavalle jää vain kaksi soittajaa. Viimeiset sammuttavat loputkin valot. Tehokas tapa toimittaa viestinsä perille.

Tähän tunnelmaan sopi Pärtin Fratres hienosti. Maaginen melodiatoisto pitkällä crescendolla ryyditettynä etenee väistämättömästi intensiiviseen huippuunsa ja kaartuu hiljentyen hiljaisuuteen. Hypnotisoivan tehokas lopetus konsertille, joka kokonaisuutena oli kuin kiireestä irtautumisen riitti.

JUKKA LIND