Ranskalaissävytteinen puhallus

KONSERTTISyyspuhallus Lappeen Marian kirkossa 3.9.
Kaupunginorkesterin puhaltajat fagotisti Bence Bogányin harjoittamana.
Säveltäjäniminä Enescu, Nielsen ja Francaix.Puhaltajat aloittivat kaupunginorkesterin syyskauden mielenkiintoisella ohjelmistolla. Enescun Dixtour op.14 kymmenelle puhaltajalle on tämän romanialaisen ihmelapsen ja Mozartin veroiseksikin mainitun monitaitajan 25-vuotiaana säveltämä teos, mikä kulkee soinniltaan Enescun opettajan Gabriel Faurén jalanjäljissä.

Kansanmusiikista ammennettujen aiheiden ryydittämä Dixtour ei ollut vielä esityksessä parhaimmillaan. Kuten illan toinenkin kymmensoittajainen teos Francaix´n Seitsemän tanssia baletista Les Malhurs de Sophie, Enescun teos kärsi soinnin kapeudesta. Ylöspäin nousevilla intervalleilla oli taipumus jäädä vajaiksi ja sävellajit typistyivät jääden soinniltaan sameiksi.

Teknisesti tasapainoisuudestaan huolimatta esityksestä ei huokunut romanttisen musiikin ilo, jonka välittymiseen Dixtourin aiheet olisivat huomattavasti solistisemmin ja räiskyvämmin toteutettuna antaneet mahdollisuuden.

Francaix´n teoksessa oli rytmistä otetta, mikä vei mukaansa. Teos myös hengitti vapaammin ja onnistuneet dynaamiset vaihtelut antoivat sille ilmeikkyyttä.

Illan suosikkini oli Nielsenin Puhallinkvintetto op. 43, jossa vuoropuhelu toimi ja räiskettä ei pelätty. Nielsenin omintakeinen tapa kirjoittaa jokaiselle soittimelle karaktäärinsä mukaan menettämättä otetta harmonioista, on tässäkin teoksessa ihailtavaa.

Nielsen tunsi kantaesityksen soittajat ja niinpä hän sävelsi teoksen, ei pelkästään musiikillisten taitojen vaan myös persoonallisuuksien mukaan. Kvintetti oli hyvin ominut myös tuon persoonan likoon panemisen.

Ohjelmakokonaisuus oli hyvä, vaikka Enescu ja Francaix liki samaa musiikkikieltä teoksissaan käyttivätkin. Teknisesti yksikään soittaja ei päässyt pelkkiä rystysiä pyörittelemällä, joten seuraavaan konserttiin mennään notkein sormin.

Jukka Lind