Äänenjohtajan diplominäyte

Lappeenrannan konsertti oli orkesterin ja solistien kenraaliharjoitus Helsingin esiintymistä varten. Orkesterille esiintyminen on ensimmäinen Helsingissä, mutta solistille kenraali oli vielä tärkeämpi, sillä tätä kirjoittaessa hän on samaisen ohjelmiston kanssa valmistautumassa opinnäytteeseensä diplomitutkintoa varten.

Annu Salmisen ote musiikkiin on konstailemattoman selkeä, mutta sävykäs. Luontainen fraasitus, kiinteä intonaatio ja äänen pehmeä kuulaus tuovat tulkintaan sellaisia elementtejä, joista harmittavan harvoin pääsee nauttimaan.

Salmisen varma sormi- ja hengitystekniikka tulivat loisteliaasti esiin niin Brittenin Serenadissa tenorille, käyrätorvelle ja jousille kuin Straussin upeassa Käyrätorvikonsertossa nro 1.

BRITTENIN teoksen lauluosuudet lauloi Tom Nyman, jonka kaunissävyinen ääni sointui hyvin käyrätorven kuulakkuuteen, vaikka kiinteän äänentuoton raja tulikin yllättävän nopeasti ylöspäin kivutessa vastaan. Ohenteinen laulu jäi pahasti säestyksen jalkoihin.

Laulujen teksteihin voi muuten ennen konsertteja käydä tutustumassa Laurassa, Sibelius-Akatemian internetissä ylläpitämässä laulujen suomennostietokannassa osoitteessa http://xwiki.siba.fi/xwiki/bin/view/Laura .

Orkesterin omat teokset, Webernin Passacaglia ja Mozartin Sinfonia nro 29 A-duuri KV 201, edustavat säveltäjien elämän taitekohtia. Passacaglia on opusnumerollaan 1 Webernin Schönbergin johdolla suoritettujen sävellysopintojen lopputyö ja Mozart oli luopumassa "haydnmaisuudestaan" kohti yksilöllisempää ilmaisutapaa.

WEBERNIN teoksessa kaikuvat Schönbergin jalanjäljet. Teoksen palauma 1600-luvun passacagliaan ei ole sattumaa, vaan ilmaisee Webernin myöhemmissäkin teoksissa esiintyvän kiinnostuksen vanhoihin sävellystekniikoihin kääntämällä niiden kielen kokeileviin harmonioihin, klustereihin tai tonaalisesti epäsovinnaiseen melodiointiin.

Orkesteri sai teoksen hengen hyvin esiin ja malttoi viipyillä rohkeissakin harmonioissa.

Orkesteri on levyttänyt juuri nyt kuullun Mozartin Sinfonian. Edellisen konsertin (18.3.) versioon oli tullut lisää tarkkuutta, mutta vielä kuitenkin jotkut tutut elementit kiirehtimisineen ja suuntaa hakevine motiiveineen olivat paikoillaan, mutta asiat tehtiin kuitenkin yhteissoitollisesti yksissä tuumin.

JUKKA LIND