Mielenkiintoisten teosten ilta

Ajatukseni lähtivät kiertämään omia latujaan, kun luin konsertin nimen. Tarkoitettiinkohan noilla harvinaisilla klassikoilla muusikoita vai säveltäjiä?

Ensimmäiset eivät aivan klassikoiden tuntomerkkeihin yllä, ja jälkimmäisistä ei voi puhua kovinkaan harvinaisina. Dvorákin tuntevat kaikki musiikkia seuraavat, ja Arenskin musiikki on laajalti soitettua ja levytettyä. Lappeenrannassakin juuri samaista Arenskin a-molli Kvintettoa on esitetty ainakin vuonna 2001, jolloin tässäkin kokoonpanossa soittaneet Tero Latvala ja Matti Hirvikangas esittivät sen Lemi-Lappeenranta musiikkijuhlien konsertissa.

Konsertin alussa kuullut neljä Bagatellia eivät ole tyyliltään puhtainta Dvorákia. Bagatelleista, etenkin Elegia -osasta, välittyi hyvin niihin pusertunut elämän tuska ja dramatiikka, mitä ei juurikaan löydy muista säveltäjän teoksista.

Anton Arenski sävelsi Jousikvartettonsa a-molli op. 35 T?aikovskin muistolle. Teos on vain 3-osainen ja kokoonpanosta puuttuu toinen viulu, joka on korvattu toisella sellolla, joka hoitaa basson tehtävää.

Ensimmäinen osa alkaa ortodoksisella virren teemalla, jossa Arenski hyödyntää kokoonpanon suomia synkkiä hautajaistunnelman sävyjä oivallisesti. Toinen osa perustuu T?aikovskin Legenda-teemaan (Lastenlauluja op. 54) kunnianosoituksena hyvälle ystävälle.

Etenkin sellojen (Esa Lehtola, Eeva-Maria Pykäläinen) intensiivisen laulavat soolot toivat esiin osan paatosta. Kolmannen osan alun hautajaismessu antaa tilaa juhlavalle kansanlaululle, jota on käytetty Tsaarin kruunajaisissa. Samainen teema toistuu muuten Beethovenin kvartetossa op.59 nro 2 ja Musorgskin Boris Godunovissa.

Lopun ahdistunut Coda kertonee jotakin säveltäjän omasta tuskaisesta elämästä uhkapelien, alkoholismin ja sairauksien kurimuksessa.

Arenski on onnistunut toista selloa älykkäästi hyödyntäen rakentamaan kudoksen laajaksi ja mahtipontiseksi. Teoksen toteutus oli tasapainoisuudessaan, sävykkyydessään ja täsmällisyydessään illan kohokohta.

Antonin Dvorákin Jousikvintetto Es-duuri op. 97 rakentuu soinniltaan kahden alton ympärille, mikä antaa teokselle oman sävynsä keskiäänten kautta. Teos on syntynyt säveltäjän Amerikan-kaudella, mikä heijastuu tematiikassa ja rytmin käsittelyssä Teos on melodiankäsittelyn luontevuudessa tyypilllistä laulavaa Dvorákia.

Teoksen toteutus yksilötasolla oli vakuuttavaa. Soolo-osuudet olivat vakuuttavia ja hallittuja, mutta soinnillisesti, yhteissoitollisesti ja sisällönhallinnallisesti jäätiin vielä raakileen asteelle. Rytminkäsittely, motiivien hallinta ja palapelin osasten tasapainoinen toisiinsa liittäminen olisi vaatinut varmaankin pitemmän työrupeaman ja kypsyttelyajan.

JUKKA LIND