Onnistunut syntymäpäivälahja
3.2.2009 4:00
Kaupunginorkesteri järjesti 100 vuotta täyttävälle ystäväyhdistykselleen, Lappeenrannan musiikinystäväinyhdistys Bravissimolle, syntymäpäiväjuhlat.
Yhdistyshän aloitti orkesteritoiminnan Lappeenrannassa vuonna 1909 ja oli sen taustaorganisaationa aina orkesterin kunnallistamiseen 1980 asti.
Muutaman uinuvan vuoden jälkeen yhdistys sai uutta pontta vuonna 1996 orkesterin Unkarin-vierailun aikaan. Lappeenrantalaisen musiikkielämän kaksi voimanaista, Mirja Helkiö ja Margit Happonen, matkalla mukana olleina vakuuttuivat tuolloin ystäväyhdistyksen tarpeellisuudesta. Samaisena vuonna yhdistys aktivoitui ja on kasvanut noin 200-jäseniseksi.
Juhlakonsertti oli enemminkin iltamatyyppinen tapahtuma, jollaisia orkesteri voisi järjestää useamminkin. Mielestäni tällainen toiminta olisi omiaan laadusta tinkimättä riisumaan konserttitilanteita niitä usein vaivaavasta pönäkkyydestä.
Ohjelman sisällöstä tietämättä yleisökin äänesti jaloillaan saapumalla lauantai-iltana niin sankoin joukoin, että osa jouduttiin käännyttämään ovelta.
Kokemani perusteella voisi kehittää vaikkapa Oma orkesteri tutuksi -sarjan.
Vaikka juonnot ovat tärkeitä, pidän niissäkin hyvänä periaatteena: vähemmän puhetta, enemmän soittoa. Sanat, vaikka kuinka nasevia tai ansiokkaita tahansa olisivatkin, hiivuttavat konsertteihin oleellisesti kuuluvaa jännitettä.
Eine kleine Nachtmusikin arkiversiosta selvittyään orkesteri pääsi asiaan. Kun Tero Latvalan Wieniawski-tulkinta levitti lämpöä, oli Esa Ahokaisen soolossa Mustasukkaisuus jo liekeissä, jota Piazzollan Canto de Octubren argentiinalainen kaihomielisyys tyynnytti.
Konsertin jälkipuoliskon pikkukappaleet, kuten Schubertin Arpeggione-sonaatti a-molli ja Es -duuri Pianotrion Andante -osa, ovat onnen omiaan virittämään tunnelmaan.
Joskus voi juuri näin kuoria kerman päältä ja ottaa hieman asevelihenkisesti riskejä väistämättä vain makeimmat palat mukaan.
Tämä tuo myös sitä näkymätöntä tunnelatausta yleisön ja soittajiston väliin, minkä Tibor Bogányi mainitsi kapellimestarin ja orkesterin oleelliseksi yhdistäjäksi.
Kuin malliksi siitä, että kaupunginorkesteri ei tarkoita ryppyotsaisuutta, kantaesitettiin Tibor Bogányin ja Enzo Ferrarin yhteistyönä syntynyt deskriptiivinen teos Formula uno.
Lopuksi oli vielä nautinnollista kuunnella ja seurata muusikoiden innoittunutta improvisointia jazzin parissa.
JUKKA LIND
Musiikin johto Tibor Bogányi, vierailijoina Vjatsheslav Novikov ja Tuomas Mali, piano. Juonto Milko Vesalainen.
