Gergely Bogányi vakuutti yleisönsä

Orkesterin kapellimestari esittelee kevään kuluessa musikaalista perhettään. Nyt oli vuorossa pianisti, myöhemmin keväällä fagotisti ja taitaapa lakkariin jäädä vielä huilistikin.

Helposti ensimmäiseksi mieleen nousee nepotismin peikko, mutta samalla hän haastaa sisaruksensa kovaan tehtävään, missä pienintäkään haparointia ei anneta anteeksi.

Ensimmäinen vieras, Gergely Bogányi, ei antanut tilaa epäilyille, vaan hurmasi soitollaan. Bogányin lähestymiskulma Mozartin Pianokonserttoon nro 21 C-duuri (KV467) oli hyvin puritaani: taitteet hidastelematta, rytmisesti tarkkaa, pitkää laulavaa linjaa. Solistin kosketuksessa on määrätietoisuutta, mutta ei kovuutta, mikä sai flyygelin soimaan selkeästi ja kirkkaasti.

Konserton 2. osan "suuri melodia" on tunnettu monista yhteyksistä ja salissa voi liki aistia, kuinka sen ylimaallinen rauha rentoutti.

Shostakovitshin Pianokonsertto nro 1 op.35 on tutunoloista musiikkia, vaikken sitä aiemmin ollut kuullutkaan. Säveltäjällä on aivan oma musiikillinen huumorinsa, jota hän tämän konserton tapaan on viljellyt vaikkapa baletissaan Kultainen aikakausi.

Gergely Bogányi oli tässäkin teoksessa elementissään. Teknisesti taitavana hän jätti teoksen hankaluudet taka-alalle ja toi esiin hurttia ja kujeellista shostakovitshilaista menoa, jota Ismo Variksen ansiokkaat trumpettisoolo-osuudet ryydittivät.

Orkesteri onnistui säestystehtävissään hyvin. Tosin, jos johonkin asiaan kerran kiinnittää huomiota, jää se hieman päähän pyörimään.

Tällä kertaa se oli daktyli-tyyppisten rytmien, joissa pitkää nuottia seuraavat lyhyet nuotit, intensiteetin hajoaminen, mikä alkoi Pianokonserton säestyksestä ja korostui etenkin Shostakovitshin Kamarisinfoniassa.

Kun pitempien nuottien väliin tulee lyhytkestoisempia nuotteja, ovat jälkimmäiset aina hiljaisempia, jolloin soinnin intensiteetti alkaa huojua ja pitkäkestoiset nousut eivät ota onnistuakseen. Kamarisinfonia oli silti ehjä kokonaisuus ja Shostakovitshin irvailu, musiikillinen protesti, neuvostoyhteiskuntaa kohtaan välittyi komeasti Tero Latvalan viulullaan pitäessä komeasti puoliaan koko koneistoa vastaan.

Jukka Lind