Taitavasti työstetty Lumikuningatar

Lappeenrannan kaupunginorkesterin konserttivuoteen on nyt kuulunut jo kaksi lastenkonserttia. Suunta on aivan oikea, mutta tuskin riittävä, sillä elävä musiikki joutuu koko ajan yhä kovempaan kilpailuun kuulijakunnastaan ja klassinen musiikki eritoten.

Kun elävän musiikin oma tekeminen, laulaminen ja soittaminen, hiipuu, perinteiset instituutiot joutuvat enenevässä määrin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka se takaa kuulijakuntansa vaikkapa vuonna 2020, kun suurten ikäluokkien väestä ei ole enää konserttisalien täytteeksi.

Lasten ja nuorten parissa toimiminen lienee ainut ratkaisu tulevaisuuden yleisön takaamiseksi.

NYT KUULTU H.C. Andersenin Lumikuningatar on vankkaa perinteistä satua, jossa käänteet ovat yllättäviä. Oikeastaan Lumikuningatar sisältää seitsemän toisiinsa nivoutuvaa satua. Siksi mietinkin, oliko se paras mahdollinen tarinakooste kohdeyleisölleen.

Yllättävän hyvin yleisö kuitenkin jaksoi keskittyä tarinoihin, joista helposti putosi kärryiltä, jos ote yhtään herpaantui.

Suuri kiitos teoksen intensiteetin säilymisessä oli Minna Pirilä-Martilla, jonka selkeä, vivahteikas ja rauhallinen ääni ja luonteva lavaesiintyminen saivat tekstin elämään mielikuvissa. Tekstin käännös, tosin nopeasti ohikiitävänä, tuntui ajoittain hieman kapulaiselta ja "hoonosoomiselta".

Se ei virrannut taustalla soivan musiikin lailla.

JUKKA LINKOLA on luonut satuun oivallisen musiikin. Alun sibeliaaniset englannintorvisävyt johdattivat vaihtuviin värikkäisiin sointiväreihin ja mukaansatempaaviin rytmeihin. Musiikin tunnelmat korostivat osuvasti tekstin dramatiikkaa.

Musiikin taustalla oli kauniita kuvia, jotka miellyttivät aikuisten silmää. Mikäli lasten kuvatutkimukseen on luottamista, ja miksipä ei, ei taustakuvilla ollut lapsille juurikaan informatiivista tai tunnetason arvoa.

Lapset kiinnittävät huomiota yksityiskohtiin ja rakentelevat yllättävän nopeasti niiden kautta kokonaisuuksia ja maailmoja, joita me aikuiset emme näe. Silmää hivelevä sinitaivas komean lumisen vuoren taustavärinä ei välttämättä muistu tänään edes lapsen mieleen.

JUKKA LIND