Unkarilaisenergia vyöryi saliin

Tibor Bogányin ensiesiintyminen Lappeenrannan kaupunginorkesterin kapellimestarina oli menestys. Kuvaaja: es-arkisto/seppo rautiovaara

En ole koskaan kuullut Saimaa Sinfoniettan soittavan niin innoittuneesti ja rohkeasti kuin tässä konsertissa. Lappeenrantalaisia on onnistanut. Huippumusikaalisen kapellimestarin Jan Söderblomin jälkeen olemme saaneet kapellimestariksi unkarilaissyntyisen Tibor Bogányin, joka kehrää sisäisellä dieselillään energiaa, joka näkyy, kuuluu ja siirtyy orkesteriin.

Beethovenin Coriolanus alkusoiton järkyttävät ensi tahdit pudottivat kuulijan tunneloukkuun, josta vaivoin pääsi irti, kyyneleet silmissä, sävellyksen loppuessa sellojen valitukseen ja viulujen tuskin kuultaviin näppäilyihin.

Pendereckin sellokonsertto vei kuulijan toisenlaisiin kokemuksiin. Kuin poliittisena kannanottona Pendereckin sävellys toi mieleen niin Georgian tapahtumat kuin toisen maailmansodan. Samuli Peltosen sello kertoi yksilön tarinaa sodan melskeissä jousi- ja rumpuorkesterin panssarivaunujen uhkaamana Shostakovitsh-tyylisten ksylofonirytmien kertoessa sotien irvokkuudesta.

Peltosen otteet Pendereckin vaikeissa ja runsaissa kadensseissa eivät jättäneet epäilyksen häivääkään, etteikö hän selviäisi niistä teknisesti. Kuulija saattoi uppoutua musiikin kiihkoon. Peltonen teki hämmästyttävän tempun: hän toi esiin sävellyksen sanoman häivyttäen oman ykkösroolinsa teoksessa, joka harvinaisen suuressa määrin nojautuu solistiin. Peltonen on voittanut useita sellokilpailuja ja aikoo osallistua Warsovan Penderecki-kilpailuun tänä talvena.

Puolalaisen Pendereckin valinta oli erinomainen: säveltäjä täyttää tänä vuonna 75 vuotta ja tulee marraskuussa Helsingin kaupunginorkesterin vieraaksi.

Päätösnumero Beethovenin ensimmäinen sinfonia soi juuri niin elämänmyönteisenä kuin 30-vuotias Beethoven on tarkoittanut. Vaikka kapellimestari varoitti konsertin alussa järjestämässään taiteilijatapaamisessa kuulijoita järkytyksestä, minkä C-duuri-sinfonian aloittava F-duurisointu sai aikaan ensiesityksessä Wienissä, ei Lappeenrannassa kuulunut buuauksia! Taikurimaisesti orkesteri sai yleisön huomaamaan, että jotain jännittävää - duurivaihdos! - ja ainutkertaista oli tulossa.

Sinfonian elämänmyönteinen ote, jota kapellimestarin pantomiimi mainiosti tehosti, teki esityksestä hykerryttävän hyväntuulisen.

RAUNI MALI