KirjaT

Meillä on vain tämä hetki

13.9.2017 4:00

Elina Järvi & Olga Poppius: Elämäni ennen kuolemaa.

265 s. Like 2017.

Kuolemaa ei uskalleta pohtia, etenkään jos elämä on kukkeana käsissä, ja kaikki soljuu tuttua rataansa.

Vaan entäpä sitten, kun koko rakennelma sortuu hetkessä. Läheinen kuolee yllättäen, itseltä löytyy syöpä, onnettomuus vie jalat tai oma lapsi sairastuu vakavasti. Kaikki romahtaa, turvallisuus katoaa, elämä näyttää kauheimmat puolensa.

Elä siinä sitten. Rakenna tulevaisuutta, jos sellaista edes on. Tarraudu läheisiin, huuda hätääsi, mieti ulospääsyä. Miten tämä voi minulle sattua, eikö tämä ole totaalisesti väärin?

Elina Järvi kuvaa teksteissään ihmisen omakohtaista kuoleman kohtaamista, ei välttämättä kuolemaan asti edeten, vaan sen eteisessä seisten, kun kaikki tuttu ja turvallinen murtuu ja on katsottava silmäkkäin lähdön hetkeä.

Teksti etenee haastatteluin: 15 tapausta, 15 koskettavaa tarinaa. Ja voin vakuuttaa, että silmät kostuvat matkan aikana monta kertaa.

On aivan uskomatonta lukea, mitä kaikkea voi elämässä tapahtua ja miten ihmiset siitä selviävät. Tekstit ovat riipaisevia, kohtalot leikkaavat elämän kuin kirveellä.

Ja silti selvitään. Elämä voittaa, lähes aina.

Mikään ei jatku ennallaan, mutta sielu ja usko elämään säilyvät. Ihminen jatkaa elämäänsä entistä vahvempana seisottuaan sillä viimeisellä portilla.

Järven teksti on hallittua, se dokumentoi tapahtumat, ei sorru helppoon tunnelepertelyyn. Tämä ei ole lälläripsykologiaa, tämä on ihan täyttä totta ja ihmisten omakohtaista elämää.

Kun kuolemaa on katsonut silmiin ja vielä saanut elämän, tajuaa, että meillä on vain tämä hetki, tämä nykyisyys.

Turha peuhata menneissä tai pelätä tulevaa. Kannattaisiko elää ihan vain tässä ja nyt? Ja nauttia siitä, mitä on? |

Seppo Paajanen

Hyvää: Satuttavat tarinat ihmiskohtaloista pysäyttävät lukijan.

Huonoa:

Erityistä: Olga Poppiuksen kuvat tuovat tarinat näkyviksi.