Kirja

Sokea hetki suistaa painajaiseen

28.8.2017 4:00

Maria Mustranta: Sokeita hetkiä.

Wsoy 2017, 282 s.

Sokeita hetkiä -romaanin painajaismainen lähtöasetelma imaisee lukijan tehokkaasti mukaansa.

Kirjan päähenkilö Juhani on lappeenrantalaispoliisi, joka on selvinnyt nuoruutensa synkistä syrjäpoluista ja päässyt kiinni kunnialliseen ammattiin ja tavalliseen elämään. Yksi viinan sumentama yö suistaa kaiken raiteiltaan. Pala palalta niin Juhanille kuin lukijalle alkaa paljastua, mitä kuvottavan kamalaa ja peruuttamatonta tuona yönä oikeasti tapahtui.

Maria Mustrannan esikoisteosta voi suositella dekkarin ystäville. Samalla sitä voi suositella heille, joita dekkari genrenä ei lainkaan kiinnosta.

Romaanin alussa tapahtuu rikos, minkä jälkeen tapahtumat alkavat vyöryä ja jännitys tihentyä. Tarina ei kuitenkaan seuraa dekkareiden ennalta-arvattavaa kaavaa, päinvastoin.

Näkökulma rikokseen on poikkeuksellinen. Miten selviää rikoksen tekijä, jonka mielenterveyden katumus ja huono omatunto musertavat. Entä nuori uhri, jolle raiskaus on yksi lisä elämän traumaattisten kokemusten ketjuun. Ja miten nämä kaksi voivat olla kohtalotovereita.

Mustranta kuljettaa tarinaa jäntevästi, uskottavasti ja verevästi. Hän tekee ihmisten välisistä suhteista, tavasta ajatella ja toimia, tarkkanäköisiä havaintoja, joista lukija voi tunnistaa itsensä. Vaikka vain pikku detaljeja, ne tarjoavat lukijalle tärkeää henkilökohtaista tarttumapintaa ja ajateltavaa.

Oman kiinnostuksensa luo romaanin tapahtumien sijoittuminen Lappeenrantaan. Mustranta on tehnyt huolellista työtä: paikallinen lukija ei havaitse virheitä tai epäloogisuuksia. Päinvastoin lukijan on helppo kuvitella mielessään, miten rikoksen uhri johdatellaan polkua pitkin Neulasepänkadulta Kimpisen pururadan ryteikköön.

Vahvimmin romaanista jää kuitenkin mieleen sen armollinen tapa tarkastella ihmistä ja elämää. Vain harva meistä on läpeensä hyvä tai paha. Kauheuksien jälkeen elämä ei ole onnellista, mutta ehkä silti siedettävää ja elämisen arvoista. |

Riina Nokso-Koivisto

Hyvää: Romaanin helppolukuisuus ja vetävä juoni eivät sulje pois syvällisyyttä.

Huonoa: -

Erikoista: Kirjoittaja on asunut nuorena Lappeenrannassa työskennellessään Etelä-Saimaan kesätoimittajana.