Kirja: Jatkosodasta palasi muuttunut mies

24.8.2017 4:00 | Päivitetty: 24.8.2017 9:40

Elina Sana: Isän sota.

338 s. Siltala 2017.

Kirjailija Elina Sana (s. 1947) on kirjoittanut hyvin poikkeuksellisen sotaromaanin. Siinä yhdistyvät isän sotapäiväkirjoihin perustuva taistelujen kuvaus ja nuoren tytön kasvukertomus. Tapahtumapaikkana on 50- ja 60-lukujen Lappeenranta, jossa perhe eli sodan jälkeen.

Kieli on vivahteikasta ja elävää, tytön tunnot kirjautuvat upeasti.

Pienen Elina-tytön turvallisen arjen ja seesteisen perhe-elämän musertaa isän paluu sodasta. Sinällään onnellinen tapahtuma tuokin kotiin takaisin täysin muuttuneen miehen, oudosti käyttäytyvän vieraan.

Rakas ja turvallinen isä oli kadonnut johonkin. Pienen lapsen oli tätä mahdoton ymmärtää.

Isä, Jyrki Kolkkala (s. 1909) oli sivistyneen kulttuuriperheen kasvatti. Hän puhui useita vieraita kieliä. Oli toiminut Euroopassa suurlähetystöissä ja kirjeenvaihtajana. Lappeenrannassa hän toimi Paraisten Kalkkikivi Oy:n konttoripäällikkönä. Perhe asui Mattilan kaupunginosassa. Kaikki oli kunnossa, elämä mallillaan.


Sodassa
Kolkkala määrättiin erinomaisen kielitaitonsa vuoksi maahan saapuneen saksalaisen sodanjohdon tulkiksi. Tältä osin kirjan teksti onkin sotakirjana erikoinen: tulkin kautta päästään katsomaan saksalaisten näkemykseen sodasta ja taisteluista.

Kolkkalan muistiinpanot ovat tiukan asiallisia, dokumentaarisia, mutta paljastavat silti, että erot kansakuntien välillä ovat ilmeiset.

Kirjan pääteemaksi kasvaa silti pienen Elina-tytön elämä, jossa turvallisuus ja hätä vaihtelevat jatkuvana virtana.

Puitteet hyvässä asemassa olevan isän kautta ovat mukavat, mutta kodin seinien sisään kätkeytyy pelko ja tuska.


Isästä
tuli sodassa hermostunut ja raivokohtauksia saava mies, joka takertui tolkuttomiin sääntöihin ja vaati lapsiltaan ehdotonta kuuliaisuutta. E rityisesti esikoispoika joutui totaalisen jyrän alle ja pakenikin kodista heti, kun se oli mahdollista.

Pienen Elinan ei auttanut kuin jäädä ja ihmetellä, miten rakastavasta isästä alkoi kasvaa hirviö. Äiti yritti tasoittaa kahakoita, laihoin tuloksin.

Elina Sana osaa kertoa perheen tarinan aidon rehellisesti. Hänen kielensä on vivahteikasta ja elävää, tytön tunnot kirjautuvat upeasti.

Taustalla piirtyy Lappeenrannan tuolloinen ilmapiiri, mutta silti pääosaan kasvaa yhden perheen kokema sodan tuska. Sodan, joka antoi kansalle vapauden, mutta mursi yksilön.

Syvemmällä tasolla kirja on kertomus vallankäytöstä. Isomman valtion vallasta pientä naapuriaan kohtaan, sodan vallasta ihmisen sieluun ja vanhempien vallasta omien lastensa elämään.

Hyvää: Satuttava kokonaisuus, jossa sodan tapahtumat limittyvät lapsen kokemuksiin elämästä sodanjälkeisessä pikkukaupungissa.

Huonoa: –

Erityistä: Elina Sana on saanut aiemmista teoksistaan Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1979 sekä Tieto-Finlandian 2003.