Kirja

Uskonnon pimeällä puolella

13.6.2017 4:00
Kuva: WSOY

Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä.

428 s., WSOY 2017

Uskonnollisesta väkivallasta, varsinkin seksuaalisesta sellaisesta, on kirjoitettu viime vuosina paljon. Yksi näistä pienimmistä on lisä tähän joukkoon, kirjoittajina Ruusuvuori eli pariskunta Juha Ruusuvuori ja Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori.

Kaksi siskosta ja heidän pastoriystävänsä, siinä kirjan päähenkilöt. Toinen sisaruksista on asunut koko ikänsä syrjäkylällä pohjoisessa, ja hänelle alkaa tapahtua ikäviä asioita. Toinen sisar, joka muuttaa myös pohjoiseen, ja Kemissä asuva ”pastori Janne” alkavat selvittelemään, mistä oikein on kyse.

Tarina on aika tavanomainen uskonnollisperäisestä väkivallasta puhuttaessa: pedofiliaa, raiskauksia, naisten syyllistämistä, uskonyhteisön hiljaista hyväksymistä ja asioista vaikenemista, painostamista uskon tiellä pysymiseen.

Kirja on liian pitkä, yli 400 sivua. Sinänsä se on äärimmäisen sujuvasti kirjoitettu ja etenee aivan huomaamatta, mutta kirjassa on paljon turhaa. Siitä puuttuu tiukka keskittyminen varsinaiseen aiheeseen. Nyt keskitytään, ainakin, noihin kolmeen päähenkilöön, eikä kenenkään kanssa tule oikein valmista.

Kirjassa on myös turhia ja epäuskottavia sivujuonia, jotka vievät potkua päätarinalta. Aivan kuin kirjailijat eivät olisi osanneet päättää, mitä haluavat kertoa. Kirjasta jää hivenen mitäänsanomaton fiilis, ja se onkin ennen kaikkea vain viihdyttävä.

Henkilökuvaus, henkilöiden rakentaminen on kirjassa uskottavaa ja hyvää. Henkilöt ovat hyvin tunnistettavia, ja heihin voi samaistua. Heistä kerrotaan paljon, ja henkilöt alkavat kirjan sivuilla elämään. Sama kuvaamisen vankkuus ja syvyys koskee myös miljöötä. Erinomaisesti kirjailijat kuvaavat pohjoista maisemaa, niin kaupunkia kuin varsinkin luontoa.

Välillä tosin henkilöistä löytyy horjuvuuttakin. Toinen on siis ammatiltaan pappi, toinen lastenpsykiatri. Heidän selvitellessään Lailan (lastenpsykiatrin siskon) ongelmia he toimivat ja ajattelevat välillä melkoisen naiivisti. Luulisi heidän ammattiensa puolesta pystyvän parempaan. Toki jalostuneempaakin pohdintaa kirjasta löytyy, varsinkin loppupuolelta.

Uskonnollinen väkivalta, henkinen tai fyysinen, on aiheena herkullinen, ravisteleva, ja tietysti siitä pitää puhua. Tässä kirjassa siitä ei vaan saada kovin paljon mitään uutta irti. Viihdyttävää siitä on lukea, mutta se ei oikein kanna yli 400-sivuisen kirjan verran.

|

Mikko Jämsén

Hyvää: Esimerkillinen henkilöiden ja miljöön kuvaus ja rakentaminen.

Huonoa: Päällimmäiseksi jää aika kevyt fiilis.

Erityistä: Tämä kirja aloittaa pariskunnan Lapponia-romaanisarjan, jossa käsitellään ihmisten kaltoin kohtelua, rikoksia ja uhriutumista.