Kirja

Suomen Neito räväyttää

16.3.2017 4:00
Lenita Airisto on poikkeuksellinen ilmiö monella tasolla.
Lenita Airisto on poikkeuksellinen ilmiö monella tasolla.

Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani. 416 s. Bazar 2017.

Lenita Airisto, 80, on persoona, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.

Hänestä pidetään ja hänen rohkeaa uraansa ihaillaan. On myös niitä, joille Lenita on kuin punainen vaate—liian itsetietoinen, liian sanavalmis, totaalisen ärsyttävä.

Juuri ilmestynyt näyttävä kirja on tekijänsä näköinen. Hyvälle paperille painettu värikylläinen kuvakavalkadi yhden ihmisen urasta ja ajatuksista.

Samalla se on kunnianosoitus 100-vuotiaalle isänmaalle, jota Lenita yli kaiken arvostaa.

Vilpittömän kiitoksen saavat myös sotaveteraanit ja lotat, joiden panos isänmaan vapaudelle oli merkittävä. Tätä kirja korostaa sanoin ja kuvin.

Kirja on jo esineenä ja lukukokemuksena huikea, etten sanoisi hengästyttävä. Airisto on itse toiminut teoksen ulkoasun ja kuvituksen suunnittelijana. Kirjassa on 1200 kuvaa ja melkein jokaisessa mukana myös Lenita itse. Kohteliaasti sanoen voisi todeta, että ehkä vähempikin olisi riittänyt.

Lenitan valinta 1954 Suomen Neidoksi antoi sysäyksen uskomattomalle uralle. Pätevä ja idearikas nainen löysi tiensä suomalaisen muodin ja muidenkin tuotteiden uudenlaiseen esittelyyn.

Näyttävät muotishowt valloittivat maailmaa, Lenita oli varsinainen myyntitykki. Ja jälkeä syntyi. Ura etsii vertaistaan myös toimittajana.

Parhaimmillaan kirja on tekstillisesti silloin, kun tekijä malttaa kertoa rauhassa vaikkapa lapsuuden perheestään ja sen ajan kokemuksista.

Kielellisesti Airisto kirjoittaa vetävän sujuvaa tekstiä, ilmaisut ovat värikkäitä, kieli runsasta. Tätä lukee mielellään.

Silti lukijalle jää tietty pintaraapaisun tuntu. Aukeaman mittaisiin pätkiin pääosin leikattu teksti ei kovin syvälle ehdi porautua. Kirja kertoo nopeasti sadoista asioista, mutta kunnolla vain muutamista.

Joka tapauksessa Lenitan kirja on lajissaan ainutlaatuinen, aivan kuin hänen uransakin.

Tällaisia tulivuoria ei varmaan synny kuin yksi sadassa vuodessa. |

Seppo Paajanen

Hyvää: Visuaalisesti huima elämänkerta.

Huonoa: Tietty pirstaleisuus vaivaa kokonaisuutta.

Erityistä: Kirjan kuvitus piirtää erinomaisesti vuosien ajankuvaa.