Miekka ja onnenoksia
11.5.2012 0:00Raija-Sinikka Rantala:
Miekkatanssi.
Like 2012.Raija-Sinikka Rantalan Miekkatanssi ei ensi lukaisun jälkeen tehnyt kovin suurta vaikutusta: raporttia nyky-Suomesta avioeroineen, velkakierteineen, työpaikan saneerauksineen, vanhusongelmineen. Mutta toinen lukukerta syvensi, hämärsi mustavalkoisia totuuksia ja käynnisti moraalista pohdintaa.
Romaanin keskiössä on Anna, elämänsä käännekohdassa oleva kulttuuritoimittaja. Avioero tuntuu väistämättömältä, ja suhde työtoveri Asko Mannosen kanssa on alussa.
Toimituksen työtehtävät eivät tunnu enää haasteellisilta. Äiti tekee kuolemaa, ja murrosikäinen poika kipuilee uuden miesystävän vuoksi.
Nämä suuret asiat kirjailija toteaa viileän raportoivasti. Kahden avioeron hylätyt eivät saa paljon huomiota, eikä uuden suhteen tunneskaalakaan ole leiskuva. Mitä nyt lakanoita joskus vaihdetaan ja onnenoksia jaellaan.
Mutta äidit, ”nuo toivossa väkevät”, tuntevat lapsensa. Annan äiti kertoo ennen kuolemaansa oman avioliittonsa salatuista asioista, ikään kuin varoittaen ja aavistaen tyttärensä kohtalon. Askon Maria-äiti seisoo poikansa taustatukena silloinkin, kun muut tuet alkavat jo horjua. Niin kuin äidit ovat aina seisoneet, haravoineet hupuloijapoikiansa vielä Tuonelan joestakin.
Romaanin juonen edetessä totuudet alkavat hämärtyä ja muuttua. Oikeuden pöytäkirjakin osoittautuu täysin virheelliseksi. Loogisesti etenevästä raportista alkaa tulla absurdi, trillerimäinen tragedia. Pinnalta huolettomalta vaikuttavan Mannosen silmäkulmassa alkaa yhä useammin kimallella kyyneliä.
Rantala hyödyntää oivallisesti teatterin asiantuntemustaan. Repliikit ovat tuoreita, dialogi nasevaa, symbolit harkittuja. Kolmen aikatason yhdistäminen muistuttaa teatteriesityksen dramaturgiaa.
Miekkatanssi palautti mieleen Rantalan Kotkan teatteriin ohjaaman näytelmän Suruttomat, joka perustuu Minna Canthin Työmiehen vaimoon. Sekä romaanissa että näytelmässä on sama teema. Mies käyttää häikäilemättä naista taloudellisesti hyväksi. Molemmissa teoksissa mies saa kuitenkin Rantalalta myös pehmentäviä ja ymmärtäviäkin piirteitä.
Salli Huotilainen
Näyte kirjasta
”Mistä voima elää syntyy, ellei hyväksymisestä, kannustuksesta, tuesta?”

















