Herra Huu valloittaa jälleen

Hannu Mäkelä: Herra Huu pitää ravintolaa.
Tammi 2011.Aaveet ja muut kummituskammotukset ovat lastenkirjojen suosituimpia kauhuhahmoja. Klassikkoaseman kummituksista on saavuttanut pieni, musta herra Huu, joka seikkaili lastenkirjoissa ensimmäiset kerrat jo 1970-luvulla. Sittemmin herra Huu on esiintynyt vain harvakseltaan ja uutta tarinaa on saatu odottaa aina useampia vuosia. Herra Huu pitää ravintolaa on kirjoista seitsemäs.

Herra Huun ravintoloitsijan ura käynnistyy pakon edessä. Nälkä kurnii vatsassa, mutta rahaa ruokaostoksiin ei ole, sillä isoisän kultakolikoita sisältävä matkalaukku on huomaamatta tyhjentynyt. Metsän eläimet kehittelevät herra Huulle työllistymissuunnitelman, ja ennen kuin kummitustuttavamme huomaakaan, hänen kotinsa on muuttunut ravintolaksi.

Herra Huun yhtiökumppaniksi ilmoittautuu puoliväkisin Onerva Orava, mutta ongelmallista kyllä, kumpikaan osakkaista ei osaa kokata. Ravintolabisnes ottaa tuulta vasta kun töihin pestataan eksoottisia erikoisuuksia loihtiva Sonja Kokki. Osaavaksi apulaiseksi osoittautuu myös isäänsä tervehtimään tullut vauva Huu. Jälleennäkeminen rakkaan jälkeläisen kanssa tuo valoa herra Huun alakuloisuuteen ja keventää muutenkin tarinan surumielistä tunnelmaa.

Tutut herra Huu -tarinoiden elementit ovat uutuuskirjassakin paikoillaan. Kerronta luotaa tarkasti päähenkilön sisäistä maailmaa ja filosofisviritteiset pohdinnat tuovat syvyyttä lennokkaaseen satuun.

Tuttua on myös kielellä kisailu. Runo on herra Huulla ennenkin ollut herkässä, mutta tällä kertaa kieli tuntuu kieppuvan poikkeuksellisen vinhasti. Sananlaskuväännöksiä, runosäkeitä, sanojen kaksoismerkityksillä leikittelyä ja riimihöpöttelyä on tekstissä niin runsaasti, että välillä suistutaan melkein sanaähkyn partaalle.

Eipä silti, paikoin jopa hilpeäksi hölynpölyksi äityvä lörpöttely sopii hyvin päähenkilön lapsekkaisiin piirteisiin, ja kerronnan imu kyllä pitää huolen, että sanailuun ei tarinan etenemisen kustannuksella sotkeuduta liian perusteellisesti.

Herra Huun huimat kielikiepit houkuttelevat varmasti muuallakin maistelemaan ja kuulostelemaan sanoja entistä tarkemmin.

Marjo Jääskä