Unohtamisen avulla voi yrittää unohtaa häpeän
13.1.2012 0:00
Imbi Paju: Suomenlahden sisaret — Kun katsoo toisen tuskaa. Vironkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Sanna Immanen. Like 2011.”Haluan työlläni muuttaa ihmisten katsetta empaattisemmaksi, sillä historiahan ei ole mitään muuta kuin ihmisten elämää”, sanoo Imbi Paju kirjassaan Suomanlahden sisaret.
Imbi Paju on Suomessa asuva virolainen kirjailija, toimittaja ja elokuvantekijä. Suomenlahdet sisaret laajentaa Pajun vuonna 2009 ensi-iltansa saaneen samannimisen dokumenttielokuvan aiheita.
Vuoteen 2006 asti Pajua eivät lottien tarinat kiinnostaneet: ”kaikki oli liian steriiliä ja politisoitunutta”. Kunnes kysyttiin, tiesikö hän ”kuinka tiivistä yhteistyötä Suomen ja Viron naiset tekivät Neuvosto-Venäjän naapurimaissa sekä Pohjoismaissa toimivien naisjärjestöjen kanssa ennen sotaa - -”.
Suomen Lotta Svärdin ja Viron Naiskodinturvan väliset suhteet olivat tiiviit 1920-luvulta sodan päiviin järjestötasolla ja heimosisarten kohtaamisina, ystävyyssuhteina, joista liian monesta on vaiettu näihin päiviin.
Kesken suomalaisten ystävyysvierailun Tallinnassa kesällä 1940 suomalaislottien oli palattava kotiin. Virossa alkoivat, myös Naiskodinturvan jäsenten, kyyditykset Neuvostoliittoon leireille, jopa kuolemaan.
Suomessa kansallisuusaate ja kristillinen maailmankuva olivat tuota aikaa. Kun uusi aika jättää taakseen entisen, se jättää myös entisessä eläneen ihmisen. Sodan jälkeen Lotta-Svärd-järjestö kiellettiin fasistisena. Lotat leimattiin, heidän päällensä langetettiin kaikkien mahdollisen naispaheiden häpeä.
Imbi Pajun keino eheyttää traumaattisia kokemuksia, niin kuin hän sanoo, on halu herättää kysymyksiä siitä, minkälaisia häiriöitä ja patologioita sota, panettelu, vaikeneminen ovat aiheuttaneet suomalaisten ja virolaisten tietoisuudessa.
Monet eivät halua vieläkään muistaa, sillä unohtamisen avulla voi edes yrittää unohtaa häpeän, joka sodan uhreille langetettiin. Virolaiset ovat saaneet kuulla myyneensä itsensä Stalinille, suomalaiset olleensa itse syypäitä sotaansa. Ei tarvittu kolmannen osapuolen harrastamaa propagandaa, osasimme itse alistaa itsemme ja myös naapurimme.
Kirjoittaessaan muistamisesta elämän pituisen vaikenemisen jälkeen Suomenlahden sisaret kipinöi, kun Imbi Paju rohkenee nousta akateemista historiankirjoitusta vastaan.
Irja Sinivaara
