Tulppaaneihin kätketty kuolema

Anders Roslund & Börge Hellström: Kolme sekuntia. Jännitysromaani.
436 s. WSOY 2011.Roslundin ja Hellströmin mestarietsivä, omituinen Ewert Grens selvittää huumekauppaan liittyvää murhaa, josta tietoja löytyy kummallisen vähän.

Tässä kirjassa Grens yllättäen kuskaa Siw Malmkvist -levykokoelmansa poliisiaseman arkistoon eikä enää tanssi huoneessaan tuon 60-luvulla läpimurtonsa tehneen iskelmätähden tahdissa. Tämä seikka taitaakin olla koko kirjan ainoa edes etäisesti humoristinen tapahtuma. Enteellisesti Grensin lempilaulu Tunna skivor kertoo tulppaaneista.

Murhaan liittyy entinen narkkari ja rikollinen Piet Hoffman, jonka poliisi on värvännyt soluttautujaksi ja jonka tehtävänä on paljastaa puolalainen huumemafia toimimalla diilerinä vankilassa ja esittämällä siellä uskottavasti mafian miestä.

Toisaalla Hoffmann elää perhe-elämää Zofia-vaimon ja kahden pienen pojan kanssa. Ristiriita syntyy kahden roolin yhteen sovittamisesta. Hoffmann nimittäin rakastaa perhettään yli kaiken.

Näyttämättä jää, mikä on se palkinto, jonka takia Hoffmann on valmis vaarantamaan henkensä joka päivä — raha se ei ole eikä oikeuden toteutuminen. Kun Hoffmann päättää, että tämä on viimeinen kerta, pahat aavistukset vain lisääntyvät.

Voiko Hoffmann olla rikollinen ja silti hyvä ihminen? Voiko poliisin palveleminen oikeuttaa toiset rikokset? Tätäkin vaikeammaksi moraalin tulkinta tulee siinä vaiheessa, kun korkeat virkamiehet ja poliisit oikovat lakia oman nahkansa pelastamiseksi.

Kirjailijat rakentavat jännitettä annostelemalla vähittäin tietoja eri henkilöiden osuudesta tapahtumiin. Alkupuolella Grens tiimeineen on koko lailla sivuosassa ja lukija joutuu seuraamaan, miten huumeet piilotetaan tulppaaneihin ja kuinka Hoffmannin mieli siirtyilee rakastavasta isästä rikolliseksi toimijaksi.

Varsinaiseen vauhtiin juttu pääsee, kun Hoffmann on vankilassa suorittamassa tehtäväänsä, ja lopulta selviää, mitä kolmessa sekunnissa voi tapahtua.

Kolmen sekunnin todellisuus on kahtia jakautunut: yhtäällä on tavallisen ihmisen tuntema suhteellisen luotettava ja turvallinen arki, toisaalla puistattavan pelottava rikollisuuden maailma, missä suhtaudutaan kuolemaan niin kuin se olisi tilapäinen valinta.

Sen verran rankka lukukokemus tämä palkittu kirja on, että vaikka onkin taidokasta tarinankerrontaa, ei vähään aikaan mieli tee lukea dekkareita viihteeksi.

Soili Hämäläinen