Kyllä Siperian rata opettaa

Rosa Liksom: Hytti nro 6 –
kohtaamisia junassa.
187 s. WSOY 2011.Rosa Liksomin tuotanto ja kirjallinen ilmaisu jakaa lukijat kahtia, joko tykätään tai sitten ei tajuta ollenkaan tämän lyhyen ja riisutun lauseen käyttäjää. Typistetty ilmaisu ei tarkoita ohutta sisältöä, Liksomin teksteissä on tasoja, jotka pitää kaivaa rivien välistä.

Kirja kertoo Neuvostoliitossa asuneen ja opiskelleen hiljaisen suomalaistytön matkasta Siperian läpi Moskovasta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin. Matka on varmasti kiehtova, mutta se saa kokonaan uuden ulottuvuuden, kun työn hyttikumppaniksi osuu nelikymppinen kovia kokenut ja vankiloissa istunut karski mies. Puhe on sen mukaista, raakaa vuodatusta ja arjen kaikkia tasoja. Mies puhuu, tyttö kuuntelee.

Heidän välilleen syntyy outo riippuvaisuus, eräänlainen vastenmielisyyteen perustuva kiintymys. Kumpikaan ei pääse irti, he tavallaan tarrautuvat toisiinsa kuin hukkuvat.Kun muitakaan ei ole, kelpaa tämäkin pelastusrengas.

Rosa Liksomin kerronta on sävykästä ja poimii hajoamassa olevan 1980-luvun Neuvostoliiton elämisen kaikki tasot: sen surkeuden ja näköalattomuuden, sen tuoksut ja kuvotukset, sen oudon tilan, kun ihmiset tajusivat, että muutos tulee, mutta kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraa. Hätä ja epätoivo kuristi jokaista. Ja silti tästä maasta voi pitää!

Liksomin matka Siperian halki on karuudessaan kasvukertomus ja luopumisen kuvaus, ankara mutta oudolla tavalla koskettava.

Seppo Paajanen