Elämää ekokatastrofin jälkeen

Annika Luther: Kodittomien kaupunki.
Suom. Asko Sahlberg.
Teos & Söderströms 2011.
238 s.Annika Luther yllättää kirja kirjalta omaäänisenä kertojana. Erityisen taitava hän on luomaan kiehtovan miljöön, jossa henkilöt kohtaavat itsensä ja toisensa, mutta myös maailman ongelmat.

Kodittomien kaupunki on Lutherin kuudes nuortenkirja ja kolmas suomennettu. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2050. Suurin osa maapalloa on peittynyt veden alle. Suuri aalto teki tuhojaan 15 vuotta aiemmin päähenkilön Liljan syntymävuonna. Hänen perheensä pakeni vesimassoja Helsingistä Keski-Suomeen kantasuomalaisten tiukasti vartioituun reservaattiin.

Itämeren merenpinta on noussut kymmenen metriä, ja Helsingistä on tullut vedenalainen kaupunki. Vain talojen ylimmissä kerroksissa ja saariksi muuttuneilla kukkuloilla voi asua. Kaupunki on täynnä veden päällä kelluvia rakennelmia.

Kaupunkia asuttavat ympäri maailma paenneet kodittomat ihmiset, erityisesti kiinalaiset ja intialaiset. Kourallinen suomalaisia on jäänyt kaupunkiin. He ovat halveksittua pohjasakkaa, juopottelevia alkuasukkaita.

Lilja pakenee sukutaustaansa selvittämään Halsingihiin, kuten uudet asukkaat kaupunkia kutsuvat. Hän kulkeutuu asumaan intialaiseen perheeseen, jonka tiivis yhteiselo saa tytön pohtimaan perheen ja suvun merkitystä. Traumaattiset suhteet omiin vanhempiin ja rankka ympäristö aikuistavat pikavauhtia.

Halsingih on kulttuurien kihisevä mehiläispesä. Muuttuneissa olosuhteissa pärjääminen vaatii kekseliäisyyttä ja luovuutta. Ihmiset elävät jonkinlaisessa luontaistalouden ja pienyrittäjyyden yhdistelmätaloudessa. Kirjailijan vahva viesti on, että elämä jatkuu sittenkin.

Tarinalla ei ole perinteistä onnellista loppua. Elämä ei enää koskaan palaudu entisenlaiseksi. Ihmissuhteet korostuvat kaoottisessa maailmassa, ja niiden osalta kirja päättyykin jonkinmoiseen selvyyteen.

Kerronnan vahvuus on tarkassa ympäristön kuvauksessa. On pelottavaa ja samalla kiehtovaa soutaa Halsingihin vesirotkoissa ja aistia vedestä sikiävän maailman äänet ja hajut. Valitettavasti joskus intensiivinen kuvaus vie tilaa itse tarinalta, joka jää kellumaan paikoilleen. Henkilöt katoavat varjoihin.

Luther liittyy Helsingin-kuvaajien pitkään perinteeseen ja tarjoaa pääkaupunkiimme erikoisen näkökulman. Kirja on hätkähdyttävä visio tulevaisuuden maailmasta ja ihmisten selviämismahdollisuuksista. ”Rotilla ja meillä on niin paljon yhteistä.”

Sisko Nampajärvi