Kevyen pyrstön huitoma

KirjatPilvi Pääkkönen: Saako lähettää terveisiä?
Tammi 2011, 72 s.Pilvi Pääkkösen proosarunoissa luontoa tarkastellaan ikkunasta tai kiikareiden läpi, aina vinon välimatkan päästä. Koska pysyvä yhteys on kadonnut, luonto elää hetkissä.

Vain hetket ovat täysiä, lihaisia, muilta osin elämä on vakio. Menneisyyden voi niputtaa listaksi ja sysätä laatikkoon, kun taas tulevaisuus on vielä katkonaisten lauseiden sarja.

Esikoisrunoilija esittää kevyin, äkkiväärin vedoin, kuinka ihminen etenee valmiista asetelmasta toiseen. Lapsena soitetaan pianoa vanhempien painostuksesta, myöhemmin matkustetaan kaupunkiin ja tehdään lapsia. Matkaa rytmittävät listat ja käyttöohjeet; onni on noudattaa sääntöjä. Ihminen kulkee ympäristössään nöyränä kuin luvaton matkailija.

Saako lähettää terveisiä? on temaattisesti ja tyylillisesti eheä runoteos. Muuten se on kovin tavanomaista elämän ihmettelyä, ”puun hidasta kasvua”.

Pohjimmiltaan puhuja haikailee vapauteen. Hän pakenee junaan, mutta ei pääse eteenpäin. Kun liikkuu selkä menosuuntaan, muistaa väkisin mistä on lähtenyt.

Lintu edustaa puhdasta alkutilaa ja liikkumavaraa, josta on ainakin mukava haaveilla. Mitä pidempään lintuja katselee kaukoputken läpi, sitä pienemmäksi tuntee itsensä.

Runojen kuvasto on tylsähköä. Pääkkönen turvautuu kuluneisiin symboleihin ja luonnon personifiointiin.

Osa runoista on leikkisiä, mutta pohjalla kuultaa haikeus. Ihminen on kuin siivet maassa liikkaava lintu, matkalla kohti ulappaa. ”Askelten välissä / kiemurtaa hento jälki, leikkisä piirto, kuin kevyen pyrstön / huitoma”.

Jussi Kaskinen