Kymmenvarpainen poika ja yksisarvinen

Katja Tukiainen: Kisun 1,2,3
Otava 2010.Tässä on lastenkirja, jota lukisin mielelläni pienen tytön tai pojan kanssa. Nauttisin Katja Tukiaisen sivun mittaisista, neljän ruudun sarjakuvista, persoonallisesta kuvakerronnasta ja humoristisista pikku tarinoista.

Sarjakuvapiirtäjä- ja kuvataiteilija-Tukiaisen luoma Kisu opettaa nyt numeroita, vaivihkaa. Aiemmassa Kisu-kirjassa tulivat tutuiksi aakkoset.

Kisun matkassa ei oppiminen ole tärkeintä, vaan pienet arkielämän sattumukset, joissa on aina jokin metka koukku.

Numeroiden lisäksi lukijasaa tietoa vähän muustakin samalla, kun Kisu kohtaa eläimiä ja ihmisiä.

Selviää muun muassa, mikä muu auttaa nukahtamaan kuin lampaiden laskeminen, ja että neliapila tuottaa onnea. Tai että myöhäisellä liitukaudella eläneellä, yhdeksän metriä pitkällä hirmulisko triceratopsilla on kolme sarvea kuonossaan.

Kisu kohtaa myös mielikuvituksellisempia olentoja kuten trombin, joka tulee hajottamaan palapelin, ja onnettoman numeron 13, joka itkee sitä, että on epäonnen numero. Mutta sekin löytää lohduttajansa: se ei olekaan kaikkialla maailmassa epäonnen luku.

Eksoottisia kaikuja on lukua 11 esittelevässä sarjakuvassa, jossa lootuksenkukasta syntyy yksitoistapäinen olento, Buddhan oppilas Avalokiteshvara, joka ilmentää myötätuntoa.

Tukiaisen tarinat ovat yhtä lämpöisiä kuin kirjan värimaailma: okraa ja auringonkeltaista, lämmintä toffeenruskeaa, mehevää vihreää.

Tuttua vaaleanpunaistakin on, mutta vain mausteena.

Sari Pullinen