Yksinäisyys nakertaa minuutta

Kuvaaja: Otava

Mari Kujanpää: Minä ja Muro.
Kuvitus Aino-Maija Metsola.
Otava, 2009.
207 sivua.Mari Kujanpään Minä ja Muro -lastenromaani käsittelee lapsen yksinäisyyttä. Teoksen 9-vuotias minäkertoja Lauha on ulkopuolinen niin kotonaan kuin koulussakin. Koulussa häntä kiusataan eikä hänen kanssaan leikitä. Kotona vanhemmat siivoavat tytön pois jaloistaan harrastukseen, jota tämä inhoaa. Ainoastaan Muro-nalle kuuntelee Lauhan murheita.

Lapsenomainen tyyli tekee kerronnasta puhuttelevan. Lauhan pohdinnat tuovat veitsenterävästi esiin sen, kuinka lapsi tukahduttaa sisintään yrittäessään olla oikein. Vaikeista asioista ei voi puhua, kun aikuisetkin välttelevät niiden kohtaamista.

”Isä kurkisti huoneeseeni ja sanoi että täytyy nukkua. Piti nukkua koska isä sanoi niin eikä saanut olla surullinen koska äiti sanoi niin.”

Vaikka teos on aiheeltaan rankka, ei siitä silti puutu valonpilkahduksia. Synkkyyden keskelläkin Lauha löytää selviytymiskeinoja. Lauhan mielikuvitusmaailmassa Muro elää sitä elämää, jota Lauha itse toivoisi elävänsä. Murolla ei ole paineita siitä, kuinka olla kunnollinen. Muro on täydellinen sellaisenaan. Myös Aino-Maija Metsolan naivistinen kuvitus tuo teokseen lämpöä.

Huutavimpana huomiona kirjasta kumpuaa nähdyksi tulemisen tärkeys. Lapsilaumassa tämä ei tapahdu ryhmätöihin pakottamisen, vaan aidon pysähtymisen kautta. Teoksessa tähän pystyy 15-vuotias työharjoittelija Heta. Jokainen tarvitsee edes yhden vääristymättömän peilin minuudelleen pysyäkseen ehjänä.

Elina Syrjänen