Moottoripyörällä ja keinutuolissa

Tommy Hellsten: Pysähdy - olet jo perillä: 12 oivalluksen polku.
Minerva 2009.Olen monesti ihmetellyt, miten suositut elämäntaidon opettajat itse elävät. On niin paljon tekemistä muiden opastamisessa ja kuuntelemisessa, kurssien ja luentojen pitämisessä, kirjojen kirjoittamisessa. Mahtuvatko lainkaan omaan elämäänsä? Tarvitaanko raivaussahaa, että löytyisi aikaa olemiselle ja hiljentymiselle kiireisen tekemisen ja menemisen sijaan?

Tommy Hellsten vastaa kysymykseen kirjoittamalla kirjan. Pysähdy - olet jo perillä kuulostaa aika tavanomaiselta ja lattealta nimikyltiltä elämäntaitokirjallisuuden markkinakojulla. Hyväntahtoisesti ajateltuna se on pysäkki, jolta lukija voi hypätä Hellstenin matkaan ihmettelemään elämän moninaisuutta.

Vielä enemmän se on kuitenkin terapeutin oma pysähdys- ja hengähdyspaikka, terapiaa kirjoittajalleen. Lopullinen vai väliaikainen? Se jää nähtäväksi.

Ihmisenä Hellsten on sympaattinen ja empaattinen - tosin paatti on jo myyty. Virtahevoista tunnetuksi tullut mies vaihtoi purjehtimisen hevosvoimiin ja moottoripyörään. Uuden kirjan oivalluksia onkin syntynyt motoristin retkillä.

Vauhtisokeuden ja keulimisen sijaan niistä aistii vapautuneisuutta ja rauhoittumista. Paikoin jopa leikkisyyttä. Bensaa ei pala siis turhan tähden.

Pysähtyminen tarkoittaa menevälle miehelle myös vuorelle kiipeämistä Kreikassa ja saaren kuuntelemista merellä. Kipinä lähteä samoille jäljille tarttuu kuin vaivihkaa. Onneksi elämän tarkkailija voi pysyä myös paikoillaan ja antautua keinutuolin myhäilevälle levollisuudelle omaa arkea myötäillen.

Pitkään ja paljon kirjoittaneena Hellsten väistämättä toistaa itseään, mutta hänen tekstiensä vietäväksi on helppo heittäytyä. Hän saa kaiken kuulostamaan niin yksinkertaiselta, uskottavalta ja kruunaa sanomansa hienoin kiteytyksin.

Joskus tulee kuitenkin tunne, että kaikki on liian hyvää ja mutkatonta ollakseen totta. Siksi on viisasta olla avoin myös sille kritiikille, jota on kohdistettu populaaripsykologiaan ja psyyken paimentajiin.

Hienointa Hellstenissä on tällä kertaa se, että hän tosissaan kurottelee sanojensa mittaiseksi mieheksi.

HELENA RINTALA