Kirja-arviot

Venäläisen suvun tie kärsimyksestä kärsimykseen

6.10.2009 4:00

Owen Matthewsin Stalinin lapset oli ehdolla muun muassa The Guardian´s First Book Award -palkinnon saajaksi.
Kuvaaja: OTAVA

Owen Matthews: Stalinin lapset. Sodan ja rakkauden arvet.
Suomennos Jaana Iso-Markku. Otava 2009, 335 sivua.
Brittiläis-venäläinen Owen Matthews on kirjoittanut omakohtaisen, vaikuttavan ja liikuttavan kirjan sukunsa vaiheista Neuvostoliitossa.

Matthewsin isoisä Boris Bibikov oli intomielinen sosialismin rakentaja, yksi jättimäisen Harkovan traktoritehtaan johtajista Ukrainassa 1930-luvulla.

Äidinäiti Marta tuli julmista oloista ja joutui nuorena omilleen. Lavantautiin kuolevan sisarensa hän joutui 23-vuotiaana hylkäämään juna-aseman laiturille.

1930-luvun alussa miljoonat kuolivat maaseudun kollektivisointiin. Lommoposkiset talonpojat myivät paloiteltujen lasten lihaa torilla, ja nälkäpakolaiset kuolivat kaupunkien kaduille.

Pian tulivat Stalinin vainot, ja Boris Bibikov katosi 1937. Matthews löysi asiakirjat, joissa kidutettu ja teloitettu isoisä tunnusti olleensa vastavallankumouksellinen terroristi-sabotööri.

Kansanvihollinen Marttakin lapsineen haettiin yöllä. Hänet erotettiin 3- ja 12-vuotiaista tyttäristään 11 vuodeksi, mikä tuhosi Martan horjuvan mielen lopullisesti.

Lapset Ljudmila ja Lenina säilyivät ihmeen kaupalla hengissä vankilasta, orpokodista, nälästä, sairauksista ja sodasta.

Ljudmila, Matthewsin äiti, rakastui brittimieheen, mutta joutui elämään vuosia erossa rakastetustaan rautaesiripun takana - ja kun ero oli ohi, oli rakkauskin haalistunut.

1971 syntynyt Matthews päätyi etsimään itseään Venäjältä 1995. Hän kirjoittaa ihastuttavan rehellisesti ja itsekriittisesti toimittajan työstään ja motiiveistaan niin Moskovan hurjassa yöelämässä kuin Tshetshenian sodassaKIN.

Stalinin lapset on suoruudessaan lähes sietämätön yhteiskunnallisen julmuuden ja totalitarismin perinnön kuvaus. Kirjan luettuaan Matthewsin väite englantilaisista lellipentuina kuulostaa uskottavalta.

”Keskiverto venäläinen 17-vuotias oli ehtinyt nähdä enemmän todellista väärinkäyttöä ja toivottomuutta ja korruptiota ja epäoikeudenmukaisuutta kuin useimmat englantilaiset ystäväni koko elämänsä aikana. On niin paljon sellaista, mikä venäläisten on haudattava, jätettävä tietoisesti huomiotta pysyäkseen hengissä ja ollakseen onnellisia.”

Teoksen kruunaa Jaana Iso-Markun kaunis ja sujuva käännös.

OUTI SALOVAARA

Lue lisää

Lue kaikki Etelä-Saimaan kulttuurijutut maksullisesta digilehdestä.

Arvostelut

Trailerit

Kritiikkiportti

Krittiiportti-portaaliin pääset tästä