SaliSalibandyn Salibandyn pelaajat mitään urheilijoita ole

Miika Nousiainen: Maaninkavaara. Romaani. 351 sivua.
Otava 2009Tytärtään Heidiä valmentavan Martti Huttusen periaate juoksemiseen on tinkimätön: muiden harrastus, meidän elämäntapa.

Huttunen ei voi ymmärtää, että joku hölkkää tai kehuu juosseensa maratonin, kun loppuaika huitelee kuudessa tunnissa. Salibandy on joutavaa ajanvietettä eikä sillä ole mitään tekemistä urheilun kanssa.

Miika Nousiaisen luoma romaanihahmo Martti Huttunen, talonmies ja itseoppinut juoksuvalmentaja, on ruumiillistuma ajattelutavalle nykynuorisosta ei ole mihinkään ja kyllä meillä oli aikanaan kaikki niin paljon kovempaa.

Rankemmasta elämästä johtuen edellinen sukupolvi on huttuslaisten mielestä elänyt oikeammin ja saanut aikaiseksi olennaisia asioita. Kuten juossut kymmenen tai viisi kilometriä niin kovaa, että muut kansallisuudet ovat jääneet kantapäitä katselemaan.

Maaninkavaaran ainekset urheiluhullusta kansasta ja sen jyrkän äärilaidan kannattajasta ovat herkulliset. Nousiainen rakentaa niistä kelpo romaanin, vaikka välillä lukeminen puuduttaakin - niin kuin tietysti kestävyysurheilun harjoitteleminenkin.

Huttunen rakentuu Nousiaisen käsissä pala palalta sisäisesti erittäin koherentiksi juoksumieheksi, jonka mielestä hiihto lajina menettelee, mutta että mikä helvetin ultimate. Nousiainen tietää paitsi näiden miesten urheiluperiaatteet, myös mitä nämä huttuset kuuntelevat ja ajattelevat elämästä ylipäätänsä: Mies tuntee paljon, jos pystyy sanomaan sanan huputiti melankolisesti. Se on tarkka oivallus.

Romaanin toinen keskushenkilö, tytär Heidi sen sijaan on kuin pakolla luotu vastahenkilö, joka ei loppujen lopuksi ole ollenkaan kiinnostava. Teinitytön näkökulmat isän ja hänen yhteiseen elämäntapaan tai mihin tahansa ovat löysempiä ja eri tasolta kuin Martin, ne ovat kuin toisesta kirjasta ja tyylilajista. Ne haluaa harppoa yli päästäkseen taas kiinni itse asiaan ja isä-Huttuseen.

Kirjan rakenne mukailee pitkän matkan juoksua ja ratakierroksen kulkua. Tässä juoksussa taktiikka on sellainen, että alussa mennään lujaa, sitten vedetään henkeä ja lopussa rullaillaan maaliin. Aika on komea, muttei väliajoista huolimatta Suomen ennätys.

LIISA KUKKOLA