Liha kiikkuu himon ja inhon keinussa

Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho.
Romaani. 240 sivua.
WSOY 2009Yleensä sen haluaa unohtaa, että kaikista hyveellisyyspyrkimyksistään huolimatta ihminen on elukka. Se erittää kaikenlaista sotkua, jättää jälkeensä likaa ja epäjärjestystä, ulvoo ja murisee. Että sen pyrkimykset eivät ole useinkaan kunniallisia, koska ovat pelkästään itsekkäitä.

Porvarillinen pianonsoiton opiskelu ja hienotkin kulissit vain hetkeksi peittävät sen, että olemme viheliäisiä otuksia, jotka lihansa vaatimuksesta heiluvat himosta inhoon ja takaisin.

Helena Sinervo näyttää romaanissaan ihmisen elukkapuolen. Tykistönkadun päiväperhossa naidaan, oksennetaan, kuollaan ja koetaan ruumiillisen väkivallan erilaisia muotoja kuten nöyryytystä, anoreksiaa ja plastiikkakirurgian karmeita seurauksia.

Yli nelikymppinen Mette toteuttaa tarinassa ”eroottista karriääriään” innoittajanaan edesmennyt kirjailija, nainen, jonka kauneudentavoittelu päätyi julmaan rumuuteen. Metelle rakastajien tiheä rinki on myös Ikuisuusprojekti. Hän ajattelee, että kun emme saastasta mihinkään pääse, tehkäämme siitä taidetta.

Jokainen kirjan hahmo on omalla tavallaan kelvoton: Mette himokas, aviomies Eero laiska, tytär Petra ylpeä, hänen luokkatoverinsa Emma kateellinen, Meten rakastajat vihaisia.

Tykistönkadun päiväperho on rehellisyydessään hieno romaani, tutkielma ruumiillisuudesta ja kauneudesta. Tarinaan kasvaa pikkuhiljaa tuntu siitä, mitä ranskalaisfilosofit kutsuivat toiseudeksi. Se myös osoitetaan konkreettisesti naisessa, jonka oma ruumis muuttuu vieraaksi itselleen alkamalla hylkiä siihen istutettuja implantteja.

Sinervon taituruus näkyy siinäkin, kuinka hän keinuttaa lukijaa kauneudesta rumuuteen ja kuinka romaani lopuksi jää toiseen ääriasentoonsa, hienovaraisesti, parilla perhosen siiveniskulla.

SARI PULLINEN