Papin rouva pinteessä

Kirsti Ellilä sijoittaa uuden romaaninsa Pappia kyydissä mielenkiintoiseen miljööseen: vanhoilliseen seurakuntaan.

Vaikka tapauskovaisten ja kirkosta eroavien Suomessa hengellisyys ei useimpien arkielämässä juurikaan näy, on uskovaisten yhteisöillä silti paljon suomalaisia vaikutuspiireissään. Ja vielä kun teemana on aina ajankohtainen naispappeus, on tarinalla mielenkiintoinen lähtökohta.

Kirjan päähenkilö Matleena on kolmilapsisen perheen äiti, itse teologiaa opiskellut, mutta pappisvihkimyksestä kieltäytyvä. Yhdessä vakaumuksellisen miehensä Auliksen kanssa Matleena kuuluu naispappeutta vastustavaan Timoteus-säätiöön.

Mutta kuinka edetä työmarkkinoilla, jos ilman pappisvihkimystä ura huipentuu hautaustoimistossa työskentelyyn ja säätiön lehden palkattomaan toimittamiseen?

Ellilä rakentaa kirjan tapahtumia keveällä otteella, ja Matleenan arki lasten, koiran ja kissojen kanssa vanhassa omakotitalossa tarjoaa samaistumispintaa. Naispappeuskysymyksiä lähestytään monesta näkökulmasta - eikä aihetta tarvitse erityisesti dramatisoida, sillä suomalainen keskustelu tarjoaa tosielämässäkin tulta ja tappuroita.

Kirjan edetessä Matleena joutuu pohtimaan uutta suhtautumista niin avioliittoonsa, seurakuntaansa kuin ystäviinsäkin.

Kirjaa heikentää hieman se, että monissa pikku yksityiskohdissa Ellilä käyttää kliseitä ja jopa epäuskottavuuksia. Miksi naapurin myyntimiehen pitää ehdottomasti käyttää kauluspaitaa ja kravattia jopa lehtiä haravoidessaan? Tai kuinka moni vanhoillisen papin vaimo tapaa käydä lähiökapakassa siiderillä ystävättäriensä kanssa vielä nykypäivänäkään?

Rakenteessa on myös välillä hieman tyhjäkäyntiä, jota olisi saatu vähenemään hieman selkeämmällä juonen kehittelyllä. Kokonaisuus tarjoaa kuitenkin suomalaista arkea perhe-elämän ja naisen koti- ja työpaineiden kuvauksineen, johon seurakuntaulottuvuus tuo oman, harvoin nähdyn lisäulottuvuutensa.

SALLA BRUNOU