Pieni ja leppoisa ote

Leppoistaminen kuulostaa sympaattiselta sanalta. Sen verran uutukaiseltakin, että uteliaisuuttani tarjoan sanaa Googlen haettavaksi. Tarkoititko kelpoistaminen, ihmettelee kone epäuskoisena.

No ihan varmasti en!, äyskähdän näyttöruudulle. Jo tämä henkevä keskustelunavaus auttaa ymmärtämään, miksi Timo Kopomaa on halunnut kirjoittaa kirjan nimeltä Leppoistamisen tekniikat.

Aihehan koskettaa jokaista, potee sitten almanakkatupatentäynnä-neuroosia tai ei. Ja mikä parasta, sopii myös gurukammoisille ja niille, jotka saavat allergiaoireita elämäntapaoppaista.

Kopomaa on tohtoriksi väitellyt kaupunkitutkija ja paljasjalkainen stadilainen. Hän ei hengaile epämääräinen henkisyyden viitta harteillaan vaan ammentaa vuosien aikana kertyneestä perehtyneisyydestä ja kriittisestä tutkimuksesta.

Siitä huolimatta Kopomaan ote on elämänläheinen. Hän kuvailee niin oman arkensa pieniä askeleita kohti leppoisampaa elämäntapaa kuin yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksiakin. Suuruudenhulluuteen kyllästynyt ihminen alkaa uskoa kipinän voimaan. Kollektiivisena liikkeenä vauhdin rajoittaminen ja leppoistaminen voisi etanadynamiitin lailla murtaa vahvojakin rakenteita. Hitaasti mutta varmasti.

Elämänmenomme on joka tapauksessa tullut käännekohtaan. Kestävän kehityksen ja innovatiivisuuden ehtona on yhteiskunnan kokonaisvauhdin laskeminen. Viidakon lait tulevat kääntymään päälaelleen. Hitaat syövät ennen pitkää nopeat ja joutenolijat monisählääjät. Joku jossain oivaltaa, että vähemmän on lopulta enemmän. Tärkeämpää on tehdä oikeita asioita kuin paljon ja kaikkea.

Mielenkiintoista on se, että Leppoistamisen tekniikat on kustannettu Liken Into-pamflettien sarjassa ja kuuluu näin ollen viime vuonna julkaistujen pamflettien isoon aaltoon. Kiistakirjoitusperinteille uskollisena se on rohkea ja uusia polkuja tallaava, mutta ei tee sitä saarnaten ja sylki roiskuen.

HELENA RINTALA