Naarassika polttaa pullatkin
2.7.2008 4:00
Kuvaaja: WSOY
Lyhyet arviotOuti Mäenpää: Naarassika. WSOY 2008, 114 s.
Outi Mäenpään "Naarassika" menee siinä mielessä "julkkiskirjojen" kastiin, että sitä tuskin olisi julkaistu ellei Mäenpää olisi tunnustettu ja arvostettu näyttelijä.
Naarassika ansaitsee lukijansa ehkä pöytälaatikkorunouden puolustuksena. Vaikkei teos suurta kielellistä uudistamista tarjoakaan, on siihen purettu tiiviiseen muotoon monille tuskallisia tuntoja, kuten rakastamisen vaikeutta ja avioeron kipuja. Ylipäätään Mäenpään näkemys naiseudesta purkautuu raakana, kivuliaanakin ruumiillisuutena. Elämä on taistelua, helpolla ei päästä.
"Pakarat leviten / keitin perhanan perunat pohjaan. / Poltin pahuksen pullat. / Molemmista päistä. / Ja leivän keskeltä." Ihanteellisen pullantuoksuinen äiti tai pikkuvaimo ei näiden runojen kertoja todellakaan ole. Naarassika on jaettu näytelmällisten otsikoiden alle, on näytöksiä ja väliaikoja.
Kirjan parasta antia on tunnelataus. Mäenpää onnistuu välittämään lukijalle nahkaa kihelmöivän kivun ja tuskan, ja myös harvinaisemman ilon huikeat hetket. Samaanhan hyvä näyttelijä työssään pystyy. Kielellisesti runot jäävät kuitenkin hyvän harrastelijan osaamistasolle.
SALLA BRUNOU
