Runo hakee kuulijoita
24.5.2008 4:00
Otava mainostaa liverunoelämystä - kahdeksan nuorta runoilijaa lukemassa omaa tuotantoaan. Äänikirjalla on tietenkin nerokas ilmestymisajankohta: se julkaistaan juuri tuhansien valmistujaisjuhlien alla. Ja miksei Runoa! sopisi valmistujaislahjaksi, äänikirja voi olla monelle nuorelle sopivan oikullista ja omaperäistä.
Äänikirjassa on puolensa. Kirjan kuuntelemiseen voi keskittyä sellaisessa paikassa, jossa ei tarvitse ajatella: autossa, lenkkipolulla, saunassa. Toisaalta tiivisasuinen runo hujahtaa nopeasti ohi, eikä runo enää toimi, jos säe sieltä toinen täältä jääkin kuulematta. Siihen ei voi samalla tavalla palata kuin kirjansivulla. Ei voi makustella ja hieroa tulkintaansa.
Äänikirja on lyriikan alkulähteellä. Runot esitetään kuulo- ei näköaistille. Näistä runoista ei ole enää pitkä matka säestettyyn musiikkiin. Olin metsässä, kun Saila Susiluoto suhisi korviini "yhä hiljalleen hämärtyvässä maailmassa".
Susiluoto lukee runojaan läkähdyttävän ihanasti. Susiluoto on muutenkin vahvasti kokoelman kärkeä. Monitasoisilla runoillaan hän kietoo kuulijan aistikylläiseen maailmaan, hetkiä vyöryvään tunnelmaan.
Haksahdin myös pariin Vesa Haapalan runoon. Esimerkiksi runon "Mutta se mitä muistan ei löydy vihkoistasi" loppu on upea: "Kerron teidät omalla äänelläni/ jatkan meihin saakka". Mikä tunne, kun tunsi tajuavansa, mistä runo loppujen lopuksi kertoi!
Kokoelman nuorin on vuonna 1983 syntynyt Harry Salmenniemi, joka vasta debytoi kokoelmalla virrata että. Tekstissä on paljon aaltosulkuja, nielaistuja sanojenloppuja, tankkaavaa toistoa ja toisiaan muistuttavia sanoja peräkkäin. Itse asiassa hänen runonsa toimivat mielestäni paremmin kuultuna kuin luettuna. Salmenniemi lukee taitavasti "virrata virrata virrata virrata ".
Runojen kuunteleminen on eräs keino rauhoittaa päivän työ. Niiden paljas, ylitulkinnoista riisuttu lukeminen on hiljaisuuden kokemista.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että runoilija tuntee runonsa rytmin vaikka unessa ja osaa ilmaista itse oman runonsa parhaiten.
Kunpa joku kustantaja tarttuisi vielä vanhemman polven runoilijoihin: olisi sykähdyttävää kuulla uudestaan kun Kirsi Kunnas lukee Tiitiäisen satupuun runoa Kattila ja perunat, kuinka kattila pihisee kiireisille perunoille: "Pshiih"...
ANU PARTANEN
Runoa!-äänikirja.
Mukana Sanna Karlström, Juuli Niemi, Saila Susiluoto, Vesa Haapala, Harry Salmenniemi, Jyrki Heikkinen, Risto Oikarinen, Jarkko Tontti.
74 min. Otava 2008.
