Tyylikäs vihaaja
28.2.2008 4:00
Helsinkiläinen suomentaja ja esseisti Antti Nylén on ollut palkintolautakuntien lempilapsi. Hänen esseekokoelmansa Vihan ja katkeruuden esseet sai viime vuoden lopussa heti ilmestyttyään Kalevi Jäntin palkinnon. Lisäksi teos oli ehdokkaana Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Tiiliskiven saajaksi.
Hymypoika-patsaat päätyvät sen sijaan ihan toisenlaisten ihmisten kirjahyllyihin. Korkeista esteettisistä ja eettisistä arvoista palkittu Nylén ei ollut taatusti kouluvuosinaan eikä ole nyt kolmevitosenakaan ystävällisyyden ja reilun kaveruuden perikuva.
Hän on vakavailmeinen askeetti, moralisti ja vääryydenkorjaaja, joka näyttää ja kuulostaa varsin älykkömäiseltä. Ehkä hänessä olisi ainesta yksinvaltiaaksi tai ainakin paaviksi.
Kyse ei ole kuitenkaan mistään roolista. Nylén on ihan uskottava oma itsensä. Vihainen, räksyttävä ja katkera. Monien kirjoittajien suosima trendikäs ironisuus alkaa tuntua jotenkin nololta. Silti Nyléninkin tyylissä raja katkeruuden ja huumorin välillä on häilyvä. Tosikkomainen totuuden torven toitottaminenkin on joskus hauskaa.
Siispä kaivan minäkin megafonin esiin ja kuulutan kaikille mummoille lihapullineen: Vierikää karkuun! Tämä kiukkuinen vegaani ei tunne armoa. Hän pistelee lihansyöntikulttuuriamme tarkasti ja hienostuneesti kuin juhlija illanistujaistarjoiluja cocktailtikku kädessään.
Paljon on sanottavaa eläinten kärsimyksistä muutenkin, kuin myös seksistä, miehistä, ihmisen typeryydestä, taideteoksista ja kirjoittamisesta. Yleistämällä ja kärjistämällä kaiken saa kuulostamaan vielä paljon herkullisemmalta.
Nylén karttaa siis objektiivisuutta ja raukkamaista nimettömyyttä. Hänen tekstissään viliseekin sekä painavia ja rohkeita mielipiteitä omalla nimellä että muiden nimiä. Niitä, joita hän palvoen kumartaa ja niitä, joille syljeskelee suustaan sammakoita. Suosikkeja ovat esimerkiksi Pentti Linkola, elokuvaohjaaja Lukas Moodysson ja rocklaulaja Morrissey.
Kirjallisuudenlajina Nylén luokittelee esseen kitukasvuiseksi ja marginaaliseksi. Totta ainakin toinen puoli. Essee ei tule koskaan kulkeutumaan valtavirran mukana massatapahtumien kiintotähdeksi tai baarin hämyisiin nurkkipöytiin. Silti Nylén ei peittele sitä, että mestareiden käsissä juuri essee on kuninkuuslaji.
Filosofi ja kirjailija Torsti Lehtisen mukaan essee suosii kokeellista ja karnevalistista ajattelua. Esseisti ei pelkää vastenmielistenkään sivupersooniensa ääntä. Tämä kuvaus sopii Nyléniin täydellisesti.
Vihan ja katkeruuden esseet -kirjan hinnalla saisi muuten noin neljä kiloa sika-nautajauhelihaa. Kumpaan omatunto mahtaa kallistua?
HELENA RINTALA
Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet. Savukeidas 2007.
