Opetushallituksen entisen pääjohtajan Jukka Sarjalan puheenpitotaidoista on nautittu muun muassa Joutsenon taidekesässä. Kuvaaja: Es-arkisto/Mika Strandén

Ken on sydämensä - järjestä tokko kannattaa enää puhuakaan - kirjoille menettänyt, tietää mitä siitä seuraa: loputon uusien aarteiden etsintä ja löytäminen, valtava nautinto ja tiedon sekä lukemisen määrä.

Valitettavasti myös ajan mittaan sisutuksellinen ongelma, mihin nämä löydöt pinoaisi, kun joka nurkka on jo täynnä. Ja vaikka kuinka pyhästi päättää, että nyt on ostaminen loppu, sitä vaan kävelee onnellisena antikvariaatista kotiin puolenkymmentä uutta opusta mukanaan. Ja vaimo yskii merkitsevästi, ellei sitten ole käynyt niin onnettomasti, että molemmat ovat kirjahulluja. Siitä taudista ei pelasta enää mikään.

Jukka Sarjala on opetushallituksen entinen pääjohtaja sekä Bibliofiilisen seuran puheenjohtaja ja muutenkin sivistynyt mies. Kelpaa siis käydä lukemaan tekstiä kirjallisuuteen totaalisesti perehtyneen miehen aatoksista ja mietteistä.

Sarjala kuvaa kirjan merkitystä eri aikoina, kirjallisuuden vaiheita kansan historiassa ja ylipäätään lukemisen ja kirjoitetun tiedon merkitystä yksittäisen ihmisen ja kokonaisen kansakunnan identiteetin muodostumisessa. Isoja asioita, suuria kokonaisuuksia.

Teos pysyy hyvin hanskassa, sillä tekijä rajaa kunkin alueen jämptisti ja hallitsee sisällöt. Sarjalan kieli on huoliteltua ja pohdittua. Ansiokkaan teoksen ainoana miinuspuolena pidän eräänlaista ulkokohtaisuutta. Sarjala tutkailee asioita kovin steriilisti, hän ei persoonana heittäydy mukaan, vaan on viileän kuivakas.

Sarjalan esitelmien ja puheiden perusteella hänestä saa oivaltavan humoristin kuvan. Miten ihmeessä hän on pystynyt pitämään tämän puolensa lähes tyystin aisoissa kolmen sadan sivun verran?

SEPPO PAAJANEN

Jukka Sarjala: Kirjojen kyydissä. Bibliofiilin tutkailuja. 331 s.
Kirjapaja 2007