Entinen pyhäkoululainen, seurakuntanuori ja teinikommunisti Taina West kirjoittaa uusimmassa kirjassaan uskonnosta ja politiikasta.

Uskonto ja politiikka ovat molemmat toisinaan tulenarkoja aiheita. Kun ne kääräistään samaan pakettiin, päälle on varminta laittaa varoitus: helposti räjähtävää.

1990-luvulla esitetyn Iltalypsyn yhtenä käsikirjoittajana ja muuten vain rääväsuisenakin toimittajana tunnettu Taina West tarttuu kuitenkin sekoitukseen maallikkopirun asenteella ja otteella. Se ei ole mikään pieni ja hento ote.

Omia rempseitä näkemyksiään esittää entinen pyhäkoululainen, seurakuntanuori ja teinikommunisti, joka on kirjoittanut aiheesta paljon jo kolumneissaan. Ristiretki ei siis ole tieteellinen eikä teologisen saivarteleva.

Koska West itse ei ole aikuisiällä kunnostautunut sen enempää poliitikkona kuin uskovaisenakaan, hänelle jää sivustaseuraajan vapaus ihmetellä ja ironisoida. Samalla jää puuttumaan omakohtaisuus ja koskettavuus - varsinkin itseironian tuomat lisämausteet.

Kuitenkin minua kutkuttaa ja hytkyttää, kun luen Westin pohdintoja Vanhan testamentin äkkiväärästä Jumalasta. Hänellä on raikkaita näkemyksiä tuosta valkoisesta miespuolisesta osastopäälliköstä, joka ei ole aina oikeudenmukainen ja rauhaa rakastava.

Toisaalta Westin jumalakuva ja esimerkiksi perisyntiopin arvosteleminen paljastaa hänen käsityksensä rationaalisuuden. Uskon salaisuudelle ei jää tilaa.

Tasapuolisuuden nimissä West osoittaa järjen valon himmenemisen myös politiikassa. Raamattu on hyvä ase niin hutkimiseen kuin omien etujenkin ajamiseen.

Ristiriitainen teos tarjoaa monelle eri lailla ajattelevalle tulkinnan mahdollisuuksia. Suomen eduskunnassa käydyt keskustelut parisuhdelaista ja hedelmöityshoidoista elävöittävät surkuhupaisasti poliitikkojen ajatusmaailmaa 2000-luvulla.

Westillä toki riittää esimerkkejä muualtakin maailmasta: Bushin aloittama sota Irakia vastaan, muslimien itsemurhapommi-iskut ja katolisen kirkon valta väestöpolitiikassa ehkäisyn ja abortin vastustajana.

Westin kirjan ytimessä onkin ajatus, että uskonnollisten perusteiden käyttö politiikassa pitäisi saada loppumaan. Se on paitsi vaarallista myös moraalitonta. Tilalle kaivataan vastuullisuutta ja omaa ajattelua.

HELENA RINTALA

Taina West: Uskonto vie, politiikka vikisee.
Kirjapaja 2007.