Journalisti ja kirjailija Artemi Troitskin mielestä Vladimir Putinin Venäjällä tuloerot ovat huimia, tiedonvälitys on valtaapitävien käsissä ja demokratiaa haikaillaan vaikka aina lopulta käännytään vahvan johtajan malliin. Kuvaaja: Es-arkisto

Artemi Troitski (s. 1955) on aika hurja persoona laaja-alaisuudessaan, varsinainen kulttuurin ja journalismin moniottelija.

Perestroikan aikana hän puuhasi rockmusiikin parissa, toimitti vaihtoehtolehtiä, toimi radiossa ja jopa Playboy-lehden venäjänkielisen version päätoimittajana. Aina hän on ollut vastavirran kulkija, vallan rakenteiden arvostelija ja kärkevä yhteiskunnan arvostelija, mutta ei mikään tyhjän räksyttäjä: puheenvuorot ovat analysoituja ja kokemukseen tai tutkimuksiin perustuvia.

Nyt koottu kirja sisältää otteita hänen toimittamastaan diversant.ru-nettisivustoilta, joissa vaihtoehtoinen ääni pääsi esille ja lukijat voivat vapaasti kommentoida maansa menoa.

Vauhtia onkin piisannut. Kun Neuvostoliitto mureni, vallan ja etenkin rahat kaappasivat nopeimmat ja röyhkeimmät. Kansa jäi nuolemaan näppejään, kun valtion omaisuus solahti yksityisten huijareiden taskuihin. Tuloerot ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisääntyvät huikeasti, vaikka vakaus on tuonutkin hyvinvointia ja kulutusjuhlaa, mutta vain osalle kansaa.

Loput juovat itsensä hengiltä, ja koska lähes koko tiedonvälitys on valtaapitävän klikin käsissä, ei kapinasta ole kovin suurta pelkoa. Demokratiaa haikaillaan ajoittain, mutta vahvan johtajan alaisuus tuntuu yhä ainoalta vaihtoehdolta ja Vallu Prutin - Troitski käyttää juuri tätä termiä - taputetaan jälleen tsaariksi. Suosionosoituksia, loputtomia suosionosoituksia.

Troitskin teksti on viiltävää, eikä se säästä kohteitaan. Hän paljastaa kytkökset ja pelin säännöt, osaa poimia oleellisen ja sanoo sen julki. Kirjassa on joutavaa hömppääkin, mutta kokonaisuutena tämä toisinajattelijan huuto kaikuu suu kiinni hymistelevän kuoron yli.

SEPPO PAAJANEN

Artemi Troitski: Venäjän viimeinen diversantti, 134 s. Suomennos. Anu Lönnqvist.
Like 2007