Kirja-arvostelut

Aina on nyt

11.1.2008 4:00

Edgar Lawrence Doctorow kirjoittaa Marssissa Yhdysvaltain sisällissodan tuntemattomista sotilaista. Kuvaaja: Barbara Waltz

Alikersantti Albion Simms, Ohion 81. rykmentistä, on saanut ruutilastin räjähtäessä päähänsä rautanaulan. Simms on menettänyt niin lähimuistinsa kuin muunkin muistamisen kyvyn. Kaikki aistit ovat tallella, ja hän on selvästi elossa.

Pohjoisvaltioiden joukoissa työskentelee eurooppalaislähtöinen lääkäri Wrede Sartorius, joka tutkii kiinnostuneena Simmsin tapausta: kaikki tilaisuudet perehtyä ihmisen elimistön toimintaan on käytettävä hyväksi, mikäli aikoo etevästi kehittää lääketiedettä. "Hän oli ilmeisesti ainoa, joka katsoi tämän Amerikan sisällissodan käytännön työharjoitteluksi."

E. L. Doctorow taas käyttää Simms-raasua romaaninsa poliittisen viestin välittäjänä. Simms ei muista menneitä eikä tajua tulevia. "Muistamisesta ei tule mitään. Aina on nyt", Simms vaikertaa ja toistelee: "Aina on nyt. Aina on nyt."

Ei epäilystäkään siitä, mitä kirjailija hienovaraisesti mutta selvästi kertoo: silloinkin oli sota, aina on nyt. Pohjoisvaltioiden joukkojen kunniakkaana tarkoituksena on poistaa orjuus. Vapautetut orjat parveilevat sitten voittavan armeijan kintereillä halki poltetun maan ja ihmettelevät, miten vapauteensa asettuisivat.

poliittinen viesti on niin hillitysti kerrottu, että Marssin voi halutessaan huoletta lukea historiallisena romaanina.

Kyse on Yhdysvaltain sisällissodan loppuajoista. Historian tuntemia nimiä esiintyy, mutta pääosassa ovat tuntemattomuuteen jääneet - tai siis sepitetyt - niin sanotut tavalliset ihmiset, jotka tässä tarinassa ovat tavattoman kiinnostavia.

Doctorow on valinnut henkilöikseen pohjois- ja etelävaltioiden väkeä, kelpo upseereita ja huijarimiekkosia, kartanoiden kopeita neitoja ja uhrautuvia sairaanhoitajattaria, mustia ja valkoisia ja siltä väliltä. Hieno romanttinen romaanihenkilö on orjan ja isännän tytär, nainen joka ei kelpaa neekereille, koska on valkoinen, eikä valkoisille, kun on mustan äidin lapsi.

Tämä Pearl tuntuu olevan kirjailijan erityinen lemmikki - nuori Pearl ja lääketiede ovat ne asiat, joihin Marssi suhtautuu lempeimmin ja jotka se kauniisti yhdistää.

KAISA NEIMALA

E. L. Doctorow, Marssi. Romaani. Suom. Kalevi Nyytäjä. 434 s.
Tammi 2007.

Arvostelut

Keskustele

Palaute

Anna palautetta toimitukselle tästä.

Kritiikkiportti

Krittiiportti-portaaliin pääset tästä