Honkalinnan valokuvissa ei konstailla, vaan luotetaan luonnon aitoon voimaan. Kuvaaja: MIKA HONKALINNA

Kuusankoskelainen Mika Honkalinna (s. 1964) on pitkän linjan valokuvaaja, jolla on meriittejä ja näyttöä kosolti osaamisestaan. Mainioksi esimerkiksi käy myös juuri ilmestynyt omakustanne Lumen aika, jossa hienovaraisesti kuvataan syksyn vaihtumista talveksi, talven hiljaista kauneutta ja kevään saapumista lumen keskelle.

Niin, todellakin lumen. Sitä tässä alkaa olla ikävä, kun ilmaston lämpeneminen uhkaa viedä valkeuden vain lappilaisten iloksi ja etuoikeudeksi.

Kirja on kuvallinen dokumentti perussuomalaisesta talvesta, lumen vallasta ja sen merkityksestä luonnon kokonaisuudelle. Honkalinna kertoilee talvesta rauhalliseen tapaansa, hötkyilemättä. Tekstiä ei ole paljon, mutta silti se piisaa ja antaa riittävästi tietoa, kokemuksia.

Pääpaino on ehdottomasti kuvilla ja siinä onkin tämän kirjan voima. Honkalinna on kuvaajana herkkäsilmäinen dokumentaristi; hän ei kikkaile tai briljeeraa erikoisilla valoefekteillä tai keinotaiteellisilla kuvakulmilla.

Kuvat luottavat luonnon aitoon kauneuteen ja talven sävyjen herkkyyteen. Valkean ja harmaan monet tasot pääsevät kauniisti esille, näkymien rauhallisuus hivelee silmää ja kokonaisuudesta tulee ylistys talven kauneudelle. Kirjan ulkoasu on tyylikkäimpiä koskaan näkemiäni; upea suoritus ja yhtä valokuvan juhlaa.

A vot - missä sie tarvihet hyvvää luontokirjaa, ni täs on siule sellane.

SEPPO PAAJANEN

Mika Honkalinna, Lumen aika, 176 s.
Omakustanne 2007.