Historia perinteisessä mielessä ymmärretään usein suurmiesten päätösten, sotien ja poliittisten sopimusten muovaamaksi loogiseksi suureksi tarinaksi, joka on totuus siitä, miten nykypäivään on tultu. Aikoinaan mikrohistoria, joka on kiinnostunut niin sanotun pienen ihmisen kohtalosta tässä maailmassa, oli jo melkoinen mullistus historiankirjoituksessa.

Maailmalla suurta suosiota nauttiva populaarihistorian laji on tänä päivänä historian hahmottaminen jonkun yksittäisen, arkisen hyödykkeen, laitteen tai tavan kautta. Tämän kirjallisuudenlajin kärkinimiä on jenkki Mark Kurlansky, joka on tähän mennessä kirjoittanut maailmanhistoriaa mm. turskan, baskien, osterien kautta sekä omat opuksensa vuodesta 1968 ja gandhilaisen väkivallattomuuden perinteestä.

Aiheistakin voi päätellä, ettei Kurlansky ole kuivakas, loppuviitteisiin intohimoisesti rakastunut historioitsija vaan laajakaarinen journalisti, ja sellaisena vielä erityisen kiinnostunut ruoasta.

Ensimmäinen suomennettu Kurlanskyn opus Suola on perusteellinen ja erinomaisen viihdyttävä johdatus suolan rooliin ihmiskunnan historiassa. Puhuttiin Pohjois-Karjala-projektissa mitä hyvänsä, suola on oikeasti elämän suola. Ilman sitä ihmiset eivätkä eläimet tule toimeen, ja se on alkujaan johdattanut eläimet ja ihmiset yhteen. Eläimet olivat löytäneet suolan maaperästä ja ihmisasutukset nousivat niille samoille sijoille.

Tämän päivän näkökulmasta katsottuna helposti unohtuu, että suolan tärkein rooli ei ole ollut mausteena vaan säilöntäaineena. Suolaan säilöminen tai suolaaminen ja kuivattaminen olivat lähes ainoat ruoansäilytysmenetelmät pitkälle 1800-luvulle, jolloin nykyisen kaltaiset säilykkeet vasta keksittiin. Kala ja suola ovat kuuluneet aina yhteen, mutta useimmiten niitä on saanut eri paikoista. Ja se on tarkoittanut kaupankäyntiä ja myös sotia suolasta.

Kurlansky kertoo vuorisuolasta ja merisuolasta, ja suolan valmistusmenetelmistä maailman eri kolkissa. Louhitun suolan hankaluus on sen puhtaudessa ja merisuolan taas kuivattamisessa eli oikeanlaisissa olosuhteissa. Suolan valmistamisen ongelmat eivät ole yksin olleet teknisiä vaan usein myös poliittisia.

Jenkkinä Kurlansky omistaa melkoisen siivun kirjastaan suolan merkitykselle Yhdysvaltain sisällissodassa. Tehokkaampaa kuin tavalliset taistelut oli tuhota vihollisen suolatuotanto, jolloin se näki nälkää muonan mädäntyessä.

Toinen poliittisesti merkittävä yksittäistapaus maailmanhistoriassa oli Mohandas Gandhin Intian Gujaratissa aloittama suolakapina, joka lopulta johti Intian itsenäistymiseen brittihallinnon alta. Jotain kertoo sekin, että tänä päivänä suolan tuotannosta vastaa globaalilla tasolla muutama jättiyritys.

Kurlanskyn mainio opus osoittaa hyvin konkreettisella tavalla, miten jokin hyvin arkisena pitämämme asia on muokannut maailmaa. Se edustaa populaarihistoriaa parhaimmillaan. Liki neljänsadan sivun jälkeenkin lukija hokee Sirkus Papukaijan Fakiiri Kronblomin takasanoja: "Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!"

Erikseen pitää vielä mainita Kirsi Komosen komea käännös, joka on sekä luontevaa että täsmällistä suomen kieltä.

JUHA VIRKKI

Mark Kurlansky: Suola - eräs maailmanhistoria. Suomentanut Kirsi Komonen.
Like 2007, 374 sivua.