Soile Isokoski tuli suuresta tuntemattomuudesta vuoden 1987 Lappeenrannan laulukilpailuihin. Voitto oli suuren uran alku. Vieressä miesten sarjan voittaja baritoni Raimo Laukka. Kuvaaja: ES-arkisto

Musiikkiaiheisia kirjoja ilmestyy harvakseltaan. Sen vuoksi Soile Isokosken ja Marita Viitasalon taiteellista yhteistaivalta kuvaavaan kirjaan tarttuu innostuneesti. Lappeenrantalaisille siinä on vielä erityinen lämpö, koska Soile Isokosken voitto 1987 laulukilpailuissa oli suuren kansainvälisen uran alku.

Harri Kuusisaari on Rondo-lehden päätoimittaja, musiikin tuntija ja toimija. Hän on seurannut vuosikaudet Isokosken uraa, joten tietämys kuvattavasta kohteesta on vahvaa.

Se näkyy kokonaisuuden hallintana.

Kirja kertoo kronologisesti kahden vahvan naisen uran kehityksen ja heidän nivoutumisensa ehyeksi tiimiksi, joka tukee kummankin suoritusta ja takaa nautinnollisen lopputuloksen kuulijalle.

Vaikka Isokosken upea ura saakin ymmärrettävästi enemmän tilaa, pääsee pianisti Marita Viitasalo hyvin esille, ja kirja tekee kunniaa pianistien ammattikunnalle osoittamalla, ettevät he ole pelkkiä säestäjiä, vaan itsellisiä taiteen luojia.

Parhaimmillaan teksti on kuvatessaan duon valmistautumista yhteisprojekteihin ja erityisesti lied-osastoon. Tämän alueen sisältöä ja merkitystä, vivahteita ja tekstien analyysia käsitellään hienosti: osio on hyväksi opiksi meille maallikkokuulijoille.

Kirjan kuvitus onnahtelee taidokkaiden studiokuvien ja lähes suttuisten räpsäysten välimaastossa. Ja vaikka nämä leidit tyylikkäitä ovatkin, niin koko kuvituksen läpi he olla pönöttävät samoissa asennoissa lavalla tai sen vieressä.

Suomalaiset kuvakirjat ovat nykyään niin korkeatasoisia, että keskinkertainen toteutus ja lay out pistävät heti silmään.

Kirjan todennäköisen kohderyhmän asiantuntemuksen huomioiden olisi ollut kohteliasta huolehtia myös oikoluvusta: pianotaiteestakin on tullut painotaidetta.

SEPPO PAAJANEN